Kummallisia tapaamisia...

Ihmiset ovat kummallisia. Eivät kaikki, mutta suurin osa.

Ihmisillä on monta eri puolta itsessään. Se minkälaisia he ovat kotona, koulussa, kavereiden kanssa, harrastuksissa. Myös erilaisten henkilöiden seurassa käyttäydytään ja ollaan eri tavoin.

Olet koulussa, hengaat kavereiden kanssa. Ihmiset juttelevat kanssasi tunneilla, kun heillä on kysyttävää tai jotain asiaa. Voit olla melkein ystävä joidenkin melkein tuntemattomien tyyppien kanssa. Juttelette vapaasti lähes mistä tahansa. Teillä on mukavaa.

Koulu loppuu, kävelet ulos porteista. Sanot "heit" tuttaville, kavereille ja ystäville. Kuluu n. 10-15 min. Näet ne kaverit/tuttavat kauppakeskuksissa. Katsot heitä ja tervehdit. He eivät teee mitään. Mietit onko itsessäsi jotain vikaa vai mistä kiikastaa. Näet toisen tuttavan. Nyt et moikkaa vaan vain katsot häntä tuttavallisesti. Hän vilkaisee sinua ja kävelee ohi. Nyt alat miettimään, että mikä on vialla. Häpeävätkö he pysähtyä juttelemaan kanssasi tai edes sanomaan moi. Lopuksi mietinnän jälkeen tyydyt vain siihen ajatukseen, että sinä olet "vain" koulukaveri, etkä kuulu henkilön vapaa-aika kavereihin.

P.s.Ihmiset ovat kummallisia, mutta niin olet sinäkin

Soljuvaa sohjoa...

Mitä tehdä, kun olisi miljoona tekemätöntä asiaa?
Mitä kuuntelisi, kun muistissa on miljoona biisiä?
Mitä ajattelisi, kun on miljoona ajatusta?

sataa, vain sataa. Elämä valuu hukkaan
sataa, vain sataa. Itkukin peittyy sateeseen
sataa, vain sataa. Olisi paistanut edes aurinko

Milloin olet jotain muuta, kuin nyt olet?
Milloin tunnet jotain muuta kuin nyt?
Milloin olosi on erilainen, kuin nyt?

on tyyntä. Toivon että jäisit
on tyyntä. Toivon että puhuisit
on tyyntä. Toivon, että rakastaisit

Milloin tuntuu siltä, kuin nyt tuntuu?
Milloin tuntuu siltä, kuin nyt pelottaa?
Milloin tuntuu siltä, kuin nyt paleltaa?

aurinko. Sinä pidät
aurinko. Sinä välität
aurinko. Sinä rakastat

Arvioita

Ensiksi tosiasiat:
Luen kirjoja
En ole kirja-arvostelija, pidän jopa hyvinä kirjoja, joista arvostelijat antavat 1-2 tähteä
Pidän kirjoista

Alkuhöpinöitä:
Luin tuossa muutama päivä sitten Kata Kärkkäisen esikoisromaanin Minä ja morrison. Ja pidin kirjasta. No, ajattelin sen jälkeen kirjoittaa tänne, kuinka hyvä ja loistava kirja se on. En tehnyt sitä. Ajattelin, että kun tätä tekstiä sitten lukee joku, joka tietää jostain jotain ja kertoo minulle kuinka en ymmärrä yhtään mitään, sehän on ihan p***a kirja.

Oikeita arvioita:
Suunnitelma: menen internetin ihmeelliseen maailmaan, lainaan muutamia lauseita kirjan arvosteluista ja väitän, että kyllä, näinhän se on. No, kun pääsen nettiin, en löydäkään arvosteluja kirjasta, kaikki arvostelut ovat vain kirjaan perustuvasta elokuvasta Minä ja morrison. No, en häkelly. Siirryn Kata Kärkkäisen omille sivuilleen ja katson mitä mieltä Kärkkäinen itse on: "...heittäydyin touhukkaana työhön aavistamatta lainkaan että tällä kertaa en joutuisi ainoastaan ennakkoluulojen riepoteltavaksi vaan että minulle yritettäisiin laittaa suitsia ja jopa kirjallista kuonokoppaa". Kun viimein löydän myös muita arvosteluja, huomaan saman tyylin säilyvän. Kukaan arvioiden kirjoittajista ei ole pitänyt kirjasta ja he ovat antaneet Kärkkäisen menneisyyden vaikuttaa arviointeihin. No, en välitä.

Oma arviointi:
Yleensä kun valitsen kirjoja kirjastolta, en lue takatekstejä. Voin olla hieman tyhmäkin, mutta valitsen kirjoja pääasiassa kansikuvan, nimen, kirjailija ja intuitiitioni perusteella. 95% näin valituista kirjoista on ollut onnistuneita valintoja. Ja niin myös tämä; Kata kärkkäisen: Minä ja morrison (tammi, 1991). Kirjassa n. 20-v. nuori nainen harhailee elämässään, haluaisi saada jotain pysyvää, parempaa, mutta on jo lähes luopunut toivostaan.
Jo ensimmäisellä sivulla olevat lausahdukset naisen omasta elämästä olivat niin lähellä minua, että minun oli pakko lukea eteenpäin. Todelllisuudessa kirja ei ollut täydellinen ja juonikin on käytety jo kymmenissä kirjoissa, mutta ne pienet lausahdukset ympäri kirjaa sopivat myös minuun ja siksi kirjan arvostus nousi.


Loppuarviointi:
Olen ehkä liian "tunnepitoinen" lukija ja ajattelen liikaa, mutta se on minun tyylini enkä aio todellakaan ikinä vaihtaa sitä. Tyyliini kuuluu myös kirjoittaa ylös kirjoissa olevia hyviä lauseita ja myös sen takia luen liian "tunteikkaasti".
Mutta yhtä asiaa en hyväksy: kun arvostelijat arvostelevat kirjoja, he eivät ajattele vain kirjoja (kuten pitäisi olla) vaan myös sen henkilön (julkkiksen) elämää. Näin myös on tänään kun Anssi Kelan esikoiskirjan arvostelut ilmestyivät (ne ensimmäiset).


P.s. Sain tietää vasta etsiessäni kirjan arvosteluja, että elokuva "Minä ja morrison" perustuu tähän kirjaan. Tai sitten se saattaa johtua etten ajatellut asiaa (seli, seli).

Innostusta innostuksesta

Miten nopeasti voi innostus asiasta lakata sen asian alkamisen jälkeen, jos innostus on alkanut 2½ kk ennen asian alkamista?
Eikö tule mitään mieleen?
No, minäpä kerron; 5 minuutissa.
Ja mistä on kyse?
No, minäpä kerron.
Uuden kouluni ensimmäinen lukuvuosi loppui tuossa kesäkuun ensimmäisenä päivänä. No, koska eräästä syystä en pääse tapaamaan ihmisiä paljon kesällä, odotan innoissani koulun alkua. Olin innoissani jo melkein koulun loppumisesta alkaen (vaikka totta puhuen lomakin tekee hyvää (: ). Ja kun koulu taas pääsee kunnolla vauhtiin, istun ensimmäisellä tunnilla, niin kiinnostus lopahtaa melkein heti. No, ei ehkä ihan heti, mutta melko lähellä ollaan (etenkään jos oppiaine, eikä se aihe, josta tunnilla käsitellään 8lta aamulla).

Täytyy kyllä totuuden nimessä sanoa, että vaikka tunti ei ollutkaan kaikkein kiinnostavin, niin kyllä seuraavat tunnit jo parantivat tätä asiaa :) Siis innostuksen pysymistä innostuksena.

P.s. Innostus innostuksen vuoksi ei ole vain innostusta innostuksen kohteeseen.

Blogin aloitus

Tulipas nyt virallinen aloitus, mutta kai sen nyt pitää ollakin. Ehkä sitten myöhemin voi hieman löysäillä.

Blogin pitäisi tulevaisuudessa tulla käsittelemään tälläisen pienen "yksi-siipisen" ihmisen miettetä. Aiheina voi olla rakkaudesta sotaan ja kiireisestä opiskelusta nukkumiseen. Mitä pienen ihmisen päähän nyt sattuu ikinä mahtumaankaan. Huomioikaa tosin, että sinne päähän ei mahdu kovin paljon asioita.

Yritän päästä mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman usein kirjoittamaan, mutta pienellä ihmisellä kun on suuren ihmisen kiireet, niin aina ei ehdi.
Ei edes joka toinenkaan kerta.