Kuuluisuus, maine

Kävin siis perjantaina katsomassa Fame leffan. Leffa on saanut kriitikoilta huonoja arvosteluja ja täytyy sanoa, että ei kyllä vuoden parhaimpia ollut.

Elokuva kertoo siis yhden vuosikurssin tälläisessä taidekoulussa aina pääsykokeista valmistumiseen. Koska valmistuminen kestää 4 vuotta ei n. 1½ tuntiin saa kovinkaan montaa kohtausta per vuosi. Itseäni ainakin hämmästytti se.

Elokuvassa seurataan n. 7 eri henkilöä, joilla kaikilla on omat taustansa, oma alansa ja omat ilonsa ja murheensa. Jokaiseen henkilöhahmoon pääsee melko hyvin sisälle. Kuitenkin jälleen aikarajoituksen vuoksi, jokaiselta hahmolta on vain yksi/muutama juttu jota elokuvassa käsitellään.

Hienoimpia on ehdottomasti erilaiset kohtaukset, joissa "oppilaat" pääsevät näyttämään kykyjä. Tanssikohtaukset oli ihan mahtavia ja pianonsoittajat loistavia. Itseäni jäi vain hieman ehkä harmittamaan se, että kaikki olivat juuri niin mahtavia ja täydellisiä, mutta eiväthän he olisi päässeet sinne kouluun muuten. Ja sitä paitsi elokuvassa on enemmän kyse kuuluisuuteen haluamisesta ja pääsemisestä kuin siitä, että oletko taitava vai et.

Elokuva oli siis hyvä, mutta ei täydellinen. Siinä oli upeita kohtauksia, mutta myös kohtauksia, jotka pistivät hieman miettimään. Voisin kyllä mennä uudestaankin katsomaan, oli se sen verran

hyvä.

kuva1

kuva2

kuva3

Halloweenin kummastelua

Okei, tänään ei ehkä oo oikee Halloween päivä, mutta itse olen ainakin osallistunut siihen koulun kautta. Siellä oli jonkin näköinen pukeutumisjuttu ja muuta oheitoimintaa. Itse en kuitenkaan jaksanut osallistua. Sanotaanko, että oli parempaakin tekemistä.

Kävin tänään myös katsomassa Fame-leffan. Itse pidin siitä huomattavasti. Jonkin näköistä tarkempaa analyysia tulee varmaan joskus...

Koeviikko alkaa ens viikon tiistaina. Arvatkaa kuka ei ole lukenut yhtään. Sanotaanko, että vaikka koeviikko on helpompi systeemi, kuin se, että kokeet olis silloin tällöin (sanoo henkilö joka tälläkin viikolla teki 2 koetta), on se silti aika tylsää lukea niihin.

Sitä paitsi huomenna oon menossa yksiin suuremman väen pikkujouluihin. Ilmassa on pientä pukeutumiskriisiä... Mutta toisaalta 90% muista on siellä jakkupuvussa, että sellainen tilaisuus mulla :D

Ja niin, en saanut sitä työtä. Koska minulla on liikaa rajoituksia työaikojen valinnassa. Tai jotain. Ai miten niin ärsyttää???

kuva

Suosikin parhaat palat

Olen ollut Suosikin tilaajana muutaman vuoden tuossa yläasteen aikana ja lehti pysyi silloin yhtenä lemppareistani. Tästä johtuen en siis ikinä tajunnut niitä "hauskoja" juttuja, joista kaikki muut aina puhuivat.

Nyt ostin kuitenkin pitkästä aikaa yhden irtonumeron, sillä se sisälsi yhden haastattelun, jonka halusin lukea. Kuitenkin lehden kokanaan luin ja en voinut kuin hymähtää muutamille kirjoitetuille jutuille lehden sivuilla.


*Jutun otsikkona on "Kunnioita kehoasi" ja siinä listataan 20 asiaa, jotka vaikuttaa kehon hyvinvointiin. Nuorille teineille varmaan ihan hyvää luettavaa, mutta itseäni vain rupesi hymyilyttymään koko lista. Eikö muka terveystiedon tunneilla kerrota mm. "ravinnolla on jättivaikutus...elimistön toimintaa" ja "säännöllinen liikunta tuo hyvää oloa ja kohottaa kuntoa".
Ihan huiman uusia asioita, kenelle muulle nää oli ihan uusia asioita???

*Lehdessä oli kirjavinkki, jossa ensin oli "Suosikki luki:" ja sitten kerrottu kirjan nimi kokonaan. Sen jälkeen oli "Kirjan pointti:" jossa kerrotaan kirjan sisältö hyvin yksinkertaisesti, että myös se luokan 5:sia saava ymmärtää mitä kirjassa luetaan. pointti???

*Sivun laidassa otsikkona "Lifestyle, Tuunaa itsesi" Sivun pointtina erilaisiin tarpeisiin (isänpäivän lahja, kello, hiustuotteet, hemmottelupaketit) eri budjetteihin sopivat vaihtoehdot. Erikoista kuitenkin, että sama "budjettiotsake" antoi aika väljät reunat mikä voi olla halvin ja kallein. Tässä nimittäin "kengännauhabudjetissa" hinnat olivat 6,90€-139€, "keskiluokka" 8,90€-349€ ja "pappa betalar" 10,90€-390€. Ymmärrän kyllä, että tuotteet ovat erihintaisia, mutta samassa kategoriassa yli 300€ ero. Ei käy mun järkeen.

Onneksi kuitenkin lehti pysyy joidenkin asioiden asioiden kannalta samanlaisena. Bees&Honey-sarja riemastuttaa edelleen tyhmillä kysymyksillään ja Vehniäisen piirrokset ovat edelleen laatukamaa.

Mutta nyt jatkan Suosikin lukemista, hiioihoi!!!

P.s. Ymmärtäkää sarkasmia. Tämän jutun tarkoituksena oli olla humoristinen, ei vakavasti otettava :D

Pannu kuumenee

Joskus ottaa päähän ja pahasti. Joskus tuntuu, että kaikki vain menee pieleen ja silloin ei auta oikein mitään.

Silloin on kiva katsella vanhoja kuvia kuvakansiosta, ja etenkin niitä kuvia, jotka tekevät tosi iloiseksi. Sen takia voisin tähän kerätä muutaman kuvan, jotka tekevät minut ainakin vähän iloisemmaksi :D

Viime vuoden Maata Näkysissä-festarit. Aivan ihanat ja harmittaa ihan sikana, kun en pääse tänä vuonna. Tai pääsen jos 3 ihmistä peruu paikkansa. Ihanat muistot, ihanaa musiikkia :D

Tarvitseeko edes sanoa enempää. Wanhat. Vielä viime vloppuna kertailtiin kavereiden kanssa tanssiaskeleita. Voi kun voisi tanssia uudestaan. (missä tuota pukua voisi käydä uusestaan)

Viime juhannuksen festarit Himoksella. Vaikka nukkuminen olikin vähän vaikeeta ja kotiin pääseminen enemmän kuin parasta, haluan silti ens vuonna UUDESTAAN!

Viime kesän eka kunnon ulkomaanreissu espanjaan. Rakkautta isolla ärrällä!!! Tänne on pakko vielä joskus päästä uudestaan!!!

Hyvin moni voi olla tästä eri mieltä mut mä sanon, et lovetan 24/7!!! Harmi et seuraava keikka näillä näkymin vasta ens maaliskuussa :( Tähtiotsa!!!

Tässä nyt sattumoisin viimeisen vuoden ajan parhaita juttuja. Näitä katsellessa ja muistellessa paha mieli menee kyllä kaaaaaaaaauas pois :)

Ei niin kiva juttu...

No niin, täälläkin sit ollaan kipeenä. Oonkin jo pystyny olemaan terveenä jopa pari kuukautta :D

Onneks tän ei pitäis olla mitään vakavaa (possua yms.), vaan kuume on jo laskenut aika reippaasti. Onneksi.

Valitettavasti kouluhommat jäivät tosi pahasti jälkeen. Ja vain kahden päivän ajan. Eihän tässä ollutkaan kuin 2 eri koetta ja yksi esitelmä. Juuri tälläiset päivät, jolloin koulussa oikeesti tapahtuiskin jotain. Ei kiva lainkaan. Toivottavasti saan tehdä ne ensi viikolla.

Mutta koska ajatukset ei liiku kovin nopeesti on aika palata muutama viikko taaksepäin. Kävin nimittäin Tallinnassa nopeesti pyörähtämässä. Kuvia ei ole ollut koneella, mut nyt sain sentään puolet kuvista ladattua, ikävä takaisin.

Rotermanin-liikekeskus oli ihan ok. Sieltä löytyi Bershka ja Stradivarius ja Pull&Bear ja tais se Kalev-suklaakauppakin liittyä siihen. Valitettavasti vain alue on hyvin kesken ja etenkin kun koko ajan satoi vettä, hiekkamaa oli aivan vetinen ja täynnä lammikoita (kuten kuvasta jotenkin näkyy). Ei siis ihan onnistunut. Mielenkiinnolla kyllä odotan kun paikka valmistuu.


Vanhaa kaupunkia näimme reissulla juuri tämän verran. Taustalla näkyy ne kukkakaupat, jotka kaikkien Tallinnan kävijöiden pitäisi tietää :D. Tännekään asti emme olisi tulleet, jos kaupat (rahanvaihtopisteet) olisivat olleet auki ennen 9ää. Kuvassa minä olisin tuossa edustalla kivasti, mutta kuten kuvasta myös näkyy, vesisade oli aika ikävä.

Ja loppuun ah, aamupalani, kupillinen lattea (ja panini, joka ei näy kuvasta). Valitettavasti en edelleenkään pidä Virolaisesta maidosta, joten lattekaan ei ollut parhaan makuinen, mutta kyllä se meni. Oli kyllä ihan siistiä nauttia aamupalaa kunnon eurooppalaiseen tyyliin hienossa kahvilassa :D

Mutta minä jatkan teen litkimistä ja toivotaan, että huomiseen mennessä toipuisin sen verran, että tarkenisin mennä työhaastatteluun. Ja toivotaan, että myös saisin paikan.

(tänään tuli viesti kyllä toisesta paikastakin, että ota yhteyttä niin saat töitä, miksei se viesti voinut tulla kuukausi sitten???)

Historian lehtien havinaa

Mitä tehdä silloin kun ei ole oikeasti yhtään mitään tekemistä.

-Silloinhan sitä katsotaan ne tyhmimmät elokuvat, jotka on nähty jo miljoona kertaa

-Silloin on koneella ja yrittää keksiä jotain järkevää tekemistä. (katsoa esim. youtubesta aivan huippumahti sarjaa; The Secret Life of Americn Teenager!)

-Viimeisenä vaihtoehtona on sitten siivoaminen, joka suomeksi käännettynä tietenkin tarkoittaa vanhojen vihkojen käymistä läpi ja nostalgisia mielleyhtymien saamista.

Tuo viimeinen kohta yleensä johtaa siihen, että saa jonkun huipputärkeän jutun, joka on pakko tehdä ja minulla se juttu oli luokkakavereiden jäljittäminen.

Olen siis ollut kaksi ensimmäistä kouluvuottani eräässä pienessä kyläkoulussa. On aika jännä lähteä selvittämään kyseisiä luokkalaisia, koska silloin oli vasta pieni pikkuinen.

Onneksi sentään olen tajunnut tämän tulevaisuus-heräämisen jo silloin, olin nimittäin kirjoittanut kaikkien nimet suloisiin kirjoihin. Näihin kirjoihin liittyen muuten, löysin todella suloisia tekstejä. Muutaman niistä voisin laittaa tännekin näytille :D

Valitettavasti tämä etsintä ei päässyt kovin pitkälle, sillä internetin syvyyksistä löysin vain muutaman henkilön (=facebook, oisko jo aika mennä...ei!). Huomasin, että onhan ne ihan taitaviakin ihmisiä...vau!

P.s. Kävin kuvailemassa eilen, siitä vierestä ajoi auto ohi. Ja pysähtyi katsomaan mitä teen. Hieman lopahti innostus.

P.p.s. Millä todennäköisyydellä saa töitä, jos arvioi palkkatoivomuksen väärin, ei ole oikein kielitaitoa, ei ole työkokemusta ja otetaan vain muutamia hakijoita?

Huomenna paistaa aurinko

Kun haluaa jotakin aivan mahdottoman paljon, yrittää tehdä sen eteen niin paljon kuin mahdollista. Sitten jossain vaiheessa rupee miettimään mahdollisuuksia, saada se asia. Sitten huomaa, että ei ole mitään mahdollisuuksia saada sitä. Tai mahdollisuudet ovat se alle 5-prosenttia. Mitä silloin pitäisi tehdä???


Lauantai-ilta. Molemmat kodin osapuolet ovat kotona. Molemmat rentoutuneina. Ruokaa valmiina odottamassa ja hyvää viiniä jääkaapissa myös. Elokuva, jonka toinen on jo nähnyt, joten hän menee sittenkin nukkumaan.

Tylsä sunnuntai. Talo aivan tyhjänä ja energiaa, vaikka muille jakaa. Ahaa, onhan minulla puhelin ja musitio täynnä numeroita. Niin, joista puolet on poissa käytössä tai ihmisten, joiden kanssa en ole puhunut yli 3:een vuoteen. 1/4 on ihmisten, joiden kanssa en halua edes puhua. Loppu 1/4 on ihmisiä, jotka viettävät syyskomaa, jossain muualla kuin paikassa, missä he voisivat olla kanssani. Päädyn siis viettämään iltani koneen ja sen viinilasillisen kanssa :D

Joskus asiat eivät aina mene ihan niin kuin kuvittelisi. Ei edes aina joka toinen kerta.

Niin, ja kun katsoo vielä rahapussiinsa ja kaivelee sitä, sieltä löytyy vielä juuri eilen vanhaksi mennyt leffalippu. Voiko vielä mennä paremmaksi?

Huo huh

Mitä! Onko oikeasti aikaa kulunut jälleen ihan liikaa??? Nähtävästi on, kun kukaan ei sanonut vastalausetta :D

Täytyy vaan sanoa, että luulin, että aikaa olisi muka enemmän, mutta täytyy perua sanansa. En ole kahteen viikkoon käynyt koneella kuin kerran lukemassa sähköpostini. Se ehkä kertoo kiireestä ja väsymyksestä, josta tällä hetkellä kärsin.

En kyllä tajua mistä tälläinen väsymys voisi johtua. Sanotaanko, että jos nukkuu joka yö yli 7 tuntia ja silti väsymys on aivan sietämätön, mistä se voisi johtua? Joku kavereistani väitti sen olevan kaamos-masennusta. Samaa sanoisin minä, valitettavasti

Kuitenkin tässä on ehditty touhuamaan vaikka mitä, on käyty Tallinnan-risteilyllä, on tehty koulu hommia, on aloitettu soittotunnit, on juhlittu sekä koulussa, koulua ja vähän muuallakin.

Nyt kuitenkin jatkan syyslomaani, joka varsinaisesti alkaa vasta maanantaina eli huomenna. Ja miten ajattelin sen viettää??? Katsomalla Pakoa (3. tuotantokausi, melkein jo katsottu), lukemalla äikän kurssille kirjoja, lastenleirillä oleilua, psykan kokeeseen lukemista. Niin, ja ehkä hieman rentoutumista :D

Sieniherkut sulattaa syämen

Tulipas hauska riimitelmä tuohon alkuun :D No, mutta siis asiaan.

Ajattelin teitä ilahduttaa jälleen ihanalla ruokareseptillä johon tulee nyt aivan oikeita kuvia :DDD

Kyseessä on siis ihanaa ja HYVIN tavallista sienillä kuorrutettua pastaa, mutta koska rakastan sieniä ja niitä ei saa kovin usein ja koska nyt sain erikoisedullisesti sieniä, halusin jakaa tätä omaa riemuani teillekin :D

• Sieniä - reilusti, itselläni reilu litra, nam
• Sipulisilppua - itsellä pieni sipuli, en nimittäin pidä sipulista
• Rasvaa paistamiseen - pieni loraus riittää'
• Vehnäjauhoja - itse vain kokeilin, joten laitoin vain runsaan t-lusikan, voi laittaa enemmänkin jos osaa käyttää kastikkeissa vehnäjauhoja
• Ruokakermaa - pistin yhden purkin "paksua ja tahmaista", voi laittaa enemmän tai vähemmän
• Mausteita - itse tyydyin yrttisuolaan ja ripaukseen pippuria
• Pastaa - lisukkeena siis ja jotta saa mahdollisimman herkullista, kannattaa käyttää täysjyvää :D

Ensin niitä on paaaaljon :)

1. Kuumenna pannua ja laita rasva lämpeämään. Lisää silputut sipulit pannulle ja muista sekoitella välillä.
2. Laita toiseen astiaan (kattila on hyvä) vetä kiehumaan ja kun se kiehuu, kaada pasta veteen.
3. Leikkaa sieniä hieman pienemmiksi paloiksi ja kaada pannulle, sekoittele.





Sitten ne katos jonnekin... :(



4. Kun sienistä on nesteet haihtunu sekoita vehnäauho joukkoon (jos olet epävarma ja huono kokkaaja, jätä vehnäjauhot pois, jos nimittäin v-jauho palaa pohjaan, kastike maistuu karsealle).
5. Kaada sienten päälle ruokakermaa sen verran, että sienet kelluu siellä kivasti.
6. Tässä vaiheessa pasta on varmaan kiehunut jo tarvittavan minuutti määrän, joten kaada vesi pois ja kaada pastat lautaselle.



7. Mausta oman maun mukaan sienikastike, sekoittele, maistele onko hyvää ja kaada pastan päälle.

Mutta sitten ne tuli takasin :D

Huom! Annoksia tulee 2-4 kerman ja lautasen koosta riippuen. Ei siis kaikkea samalle lautaselle.

Ja sitten herkuttele!!! NAM!

Joskus se tulee

Joskus muhun tulee innostus. Yleensä näen jonkun muun jutun ja sitten innostun kyseisestä asiasta. Tai sitten luen jostain jutusta jostain ja innostun siitä.

No kuitenkin, tämän hyvin sekavan alkuintron piti johdattaa vain siihen, että luin tuossa pari päivää sitten uusintä Suuri Käsityö-lehteä, kun se postiluukusta tipahti. Yleensä löydän joka numerosta vain muutaman jutun, jota voisi ehkä joskus toteuttaa. Nyt kuitenkin löysin aivan ihanan ohjeen, jonka päätin toteuttaa lähes samantien.

Kyseessä on siis olkainmekko, eli olkaimilla varustettu suhteellisen lyhyt tunika. Täytyy sanoa, että rakastan niin paljon olkaimia, että tämä on ihan täydellinen. Ja etenkin kun siihen lisää napit.

Innostusta lisäsi vain se, että kaapin kätköistä löytyi vielä ihanan paksua ruutukangasta, joten mekko/tunikasta tulee aian täydellisen sopiva syksyisiin rientoihin.

Valitettavasti kaavojen kopioiminen oli hieman ongelmallista, joten ratkaisin pulmat omin neuvoin. Kaapista löytyi samantyylisillä olkaimilla varustettu paita, sai toimia apumallina yläosaan. Alaosan sainkin sitten hahmottelemalla.

Koska en ole kovin hyvä kuitenkaan ompelemisessa, tuli tässäkin pieniä ongelmia vastaan. Esimerkiksi ala- ja yläosa eivät olleet aivan samankokoisia. Tämän takia jouduinkin hieman lisäämään omia kangaskaitaleita (mutta milloin mun töissä extra lisukkeita ei olisi).

Loppujen lopuksi kuitenkin kangasmytystä tuli ihan nätin näköinen tunikan-oloinen vaate, joka on päätynyt käyttöönkin ja ihmiset ovat pitäneet sitä ihan hyvänä. Olen siis kehittynyt. VAU!

Syyskengät etsinnässä

Olen jo pidemmän aikaa halunnut kunnon kengät syksyksi/talveksi. Minulla on aina ollut sellaiset nilkka pituiset - mokka pintaiset - nauhanyöritykset edessä - vetoketju sivussa -olevat kengät ja sanotaanko, kun niitä on pitänyt sen 7 vuotta lähes samanlaisia, niihin kyllästyy. Siksi olen jo pidemmän aikaa etsinyt uudenlaisia kenkiä.

Minkälaiset ne sitten pitäisi olla. Suunnilleen nilkkapituiset. Pienellä korolla varustetut. Suhteellisen edulliset. Mielellään vetoketjulla varustetut. Materiaalina jotain nahkan oloisen tapaista.

Näillä mielikuvilla lähdettiin sitten metsästämään unelmien kenkiä. Ongelmia riitti aikas paljon matkan varrella. Pääasiassa löytäessäni kengän, sen ostamisen peruutti hinta. En vain osaa (ei ole varaa) ostaa kalliita kenkiä. Ehkä siihen pitäisi tehdä muutos, mutta ei vielä. Toinen iso ongelma johtui korosta. Koska olen itsekin aikas pitkänlainen, en halua kengillä vielä extrasenttejä itselleni.

Vihdoin kymmenien ellei satojen parien joukosta Ne löytyivät. Ne olivat siellä hyllyssä muiden vieressä. Ne eivät heti varastaneet huomiotani, sillä niissä ei ollut vetoketjua, mutta vihdoin tajusin, että Ne olivat juuri minulle valitut. Otin siis ne käteeni ja hyppelin Ne jalassani kohti uusia seikkailuja :D

Lukuhalujen etsintää

En nyt kerro siitä kuinka en ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan. Voin sanoa sen, että se johtuu yksinkertaisesti kirjoituksista ja siis olen lukenut vain niihin. Ja mulla ne siis on ensi viikon keskiviikkona ja perjantaina. Sen jälkeen tuleekin sitten hieman enemmän tekstiä.

Koska siis aikaa on mennyt ihan mukavasti, on myös asiaakin ihan mukava määrä. Ja kuviakin on sitten ihan mukava määrä (vihdoinkin sanoi joku, kyllä minä kuulin).

Ensinkin olen taas saanut pienen syksyisen inspiraation ja siihen kuuluu minulla ompeleminen. Siitä on tulossa pienen pieni postaus lähiaikoina. Sanotaanko, että innostus oli aika voimakasta.

Tuossa on valitettavasti väärinpäin oleva kuva, mutta siinä on kirppari neule (juuri sopivan kevyt ja vilpoisa) ja sitten tuo ompelimon tuote

Lisäksi minulla syksyyn kuuluu kirpparit ja niin päätin myös käydä muutamalla kirpparilla. Sieltä ei löytynyt oikein mitään, joten menee varmaan ensi viikolle.

Lisäksi syksyn täyttävät erilaiset messut ja koska rakastan erilaisia messuja ja tapahtumia, olen myös nyt molempina viikonloppuina ollut tälläisissä tapahtumissa.

Messuissa on se kiva puoli, että kun ostaa yhden tuotteen (oikealla oleva oliivi-käsirasva) saa hirmuisesti kaikkea extra-tavaraa (oliivi-vartalovoi, appelsiini suihkusaippua ja oliivi kasvovoide näytteet)

Ja ettei menisi ihan liian huvitteluun, on sitä hieman rentouduttu ja oltu kavereiden kanssa, mutta ei ole juhlittu.

Ja että olisi vielä sekaisempi postaus olin tänään nälkäpäivä-kerääjänä. Se oli huisin hauska kokemus ja enää en voi pyytää teitä osallistumaan siihen, mutta toivon, että olette tämän viikonlopun ajan olleet tapahtumassa mukana.

Joku sai lipun keikalle. Ette kyllä saa selvää mikä keikka on kyseessä, mutta keikka on vasta maaliskuussa.

Stressaa jälleen

okei, en sano kuin muutaman sanasen, mutta en oo ollu ikinä näin hermona. Mä en oikeesti osaa mitään, vaikka tiedän etpääsen ne noin vain läpi ja kumminkin hyvin ne menee..mut silti..

Ja sit oikeisiin asioihin. Viikonloppuna oli siis jälleen muutaman kaverin 18v. synttärit. Se on jännä tunne, kun huomaa, et kaikki kaveritkin rupee olemaan täysi-ikäisiä ja ne pääsee myös niihin samoihin baareihin ja menomestiin kuin minäkin. pelottavaa.


Synttärit kuitenkin olivat mukavat. Ne olivat ns. perinteisen tyyliset eli lahjoja hirveä kasa pöydällä, kakkua ja muuta mutusteltavaa toisella pöydällä ja myöhemmin mukavia leikkejä :D Paitsi, että tarjoilussa oli mukana myös k-18 juttuja, ja meillä oli loppuillasta myös hyvin syvällisiä keskusteluja (joita ei varmaan 8v synttäreillä tehdä, tai mistä minä tiedän).

Tänäänkin satoi sellaset 100 kertaa, pientä ja tihu sadetta. Okei, syksy on kiva, mut ois kiva, et se aurinkokin edes Joskus paistais. Edes sen pyöräilyn ajan.

Seuraaviin synttäreihin onkin sitten hieman aikaa. Tai itse asiassa seuraavat olisi kahden viikon päästä (mutta silloin lähdetään muutenkin juhlimaan), mutta siis sitä seuraavat on vasta joulukuussa. Ja sitten on tammikuussa useammat. Ja sitä ennen tietenkin pikkujouluT. Ja ehkä muutamat tyttöjen illat ja kaveri-illat. Jne. Mut ehkä vois miettiä jotain järkevämpääkin..Ehkä.

P.s. Pääsen n. 3 viikon päästä risteilylle päivämatkalle Tallinnaan ja mä en yhtään tajua sitä...siis ei mulla oo rahaa, eikä välttis ees kiinnosta. Tai kiinnostaa...monimutkaista

Miksikäs oi mikshän...

...kun lehdessä lukee, että paistaa aurinko, iltapäivällä/illalla sataa vettä.

....kun lehdessä lukee, että ei paista aurinko/sataa, silloin sataa vain aamulla.

...sateenvarjot eivät voi olla niin isoja, että ne peittäisivät polvet ja laukun, kun pyöräilee.

...en voi omistaa tällä hetkellä kuin yhdet kengät.

...ne ainoat kengät ovat kangaskengät, jotka siis kastuvat heti sateessa.

...pitää lähteä aina juuri silloin, kun kaikki mukavat ihmiset tulevat paikalle.

...kaikki mukavat illanvietot/tapaamiset suunnitellaan viikkojen ja kuukausien päähän, ei vaikka ensi viikolle.

...minulla ei ole aikaa tehdä sitä mitä oikeasti haluisin (mm. ommella, myöhemmin lisää, ja lukea jotain mielenkiintoista?)

Ja lopuksi:

...kun kutsutaan jonnekin, ei kerrota tarkkaa aikaa ja paikkaa missä sitten pitää olla. Näin meni sitten kehdet synttärit ohi, no ei ainakaan rahaa mennyt :D

kuva

Panikotumista jälleen!

Tasan kolmen viikon päästä olen tehnyt kaikki tämän syksyn ylioppilaskirjoitukseni. Aikas pelottvaa. En ole tänne niistä kirjoitelut sillä olen aivan paniikissa niistä, mutta nyt ajattelin teillekin paljastaa oman mielen syövereitä.

Nyt syksyllä siis aloitan oma kirjoitusurakkani terveystiedollaja matematiikalla. Molemmat ovat siis silloin kolmen viikon päästä ja olen sanotaanko paniikissa. Joko en ole lukenut tarpeeksi (mitäs mä voisin nyt tehdä???) tai sitten on liian vähän aikaa jäljellä tai sitten stressaan jostain hyvin epäolennaisesta (eväistä, miten papereille tehdään merkintöjä).

Yriän nyt tällä höpötyksellä pääasiassa vain sanoa sitä, että jos kirjoituksia ei ilmesty täällä niin usein tässä muutaman viikon sisällä tai ne eivät sisällä mitään erikoista ja ovat hyvin sekavia yms. Joten se siis johtuu yksinkertaisesti siitä, että minulla on kirjoitukset tulossa. APUAA!!!

Niin, ja tilannettahan ei helpota yhtään se, että tuolloin 29.9. ilmestyy myös Antti Tuiskun uusin levy ja etenkin kun biisit on ihan huippuja Kuunnelkaa vaikka! niin ei helpota kyllä yhtään. Ääks!

P.s. Ette varmana uskoneet, että lappikuvia tulee vielä, hah!

Syksyllä mä sitten oikeesti aloitan.

Viimeksi kun kirjoitin syksyn innostuksesta, oli tarkoituksena aloittaa jotain uutta, jotain innostavaa. Jotain liikuntaa ja jotain hauskaa. No, koska otsikoksi on vaihtunut sana "oikeesti" (eikä viittauksena ole finlandersin biisiin oikeesti) joten tämän vuoksi on varmasti tapahtunut ja näin onkin.

Ensimmäinen ei kuulu ryhmään "jotain liikuntaa". Itse asiassa kyseessä on enemmänkin syömistä :D Alan jälleen pitämään nimittäin kerhoa ala-aste ikäisille. Tällä kertaa kyseessä on 1.-3. luokkalaiset ja aiheena Nam nam!-kerho (ihana nimi, tiedän sen itsekin :D). Kyseessä on siis kokkailua (eli suomeksi sanottuna, ei tarvitse itse tehdä ruokaa, kun sen voi tehdä kerhossa :D)

Toinen onkin sitten enemmänkin liittyen liikuntaan. Sain nimittäin itseni ilmoittautumaan kunnon liikunta-kurssille, joka kätevästi kestää tuonne huhtikuulle asti. Kyseessä on siis aerobicia, joka on ihan mukavaa vaihtelua iän ikuisille lenkeille ja ehkä sen vuoksi voisi ruveta liikkumaan hieman enemmänkin. Ehkä tämä on alku uudelle liikunnan ajalleni (tai sitten ei..).

Kuitenkin alku valmistelut ovat jo paremmassa kunnossa kuin edellisvuosina, minulla on harrastuksia (huom. monikko). Etenkin kun myöhemmin syksyllä jatkan piano-tunteja. Hei, tässähän tulee kiirekin joidenkin asioiden kanssa. No, ei kyllä olisi ensimmäinen kerta.

P.s. Kuvan tapahtuma on 10 viikon päästä uudestaan, saa arvata.

P.p.s. Tää on tän blogin 101. postaus! Wuhuu!

Viikonloppu, hah

Nyt on sit taas yks viikonloppu takana päin ja arki valitettavasti koittaa tuossa myöhemmin (mitä ihmettä??).

Kuten http://yksi-siipinen.blogspot.com/2009/08/vuosi-ja-muutama-viikko.html kerroin, talossa oli hieman hiljaista viime viikon. No, tämän kunniaksi ajattelin sitten kutsua muutaman henkilön viettämään meille hauskaa iltaa (tai, se muuttui pian tyttöjen illaksi). SingStaria laulaen, syöden ja hauskoja pelejä pelaillen menikin mukavasti lähes koko ilta. Sitten pian lapin-kävijä palasi kotiin, joten päätimme lähteä hieman muualle. En nyt uskalla sanoa enempää kuin sen, että Onko totta-peli on aivan kamala ja amispop on aikas jännää musiikkia.

Ilta kuitenkin päättyi (melko?) rauhallisesti ja kotiinkiin jokainen pääsi. Seuraavana aamuna herääminen olikin ihan mukavaa (6 tunnin yöunilla), mutta mitäpä sitä ei tekisi, että pääsee lukemaan matikkaa ja terveystietoa :DDD

Tällä viikolla ei olekaan muuta erikoista, kuin ensi viikonlopun synttäriputki. Nimittäin silloin olisi tarkoitus läpi viedä neljät(!) 18vee synttärit. Kerrankin näin päin :D

P.s. Kuva on lapista, näitäkin kuvia sitten tulee olemaan täällä aikas paljon :D

P.p.s. Kameran palautuminen tarkoittaa sitä, että kuvia voisi tulla myös oikeaan aikaan :D Ehkä

Vuosi ja muutama viikko

Vau! Täytyy kyllä sanoa, että aika mahtavaa. Ja aika jännää. Tajusin nimittäin tuossa eilen, että sitä on tullut jo vuoden päivät kirjoiteltua tänne (aktiivisesti ja ei niin aktiivisesti).

Sanotaanko, että minulla on tapana nimittäin innostua asioista ja sitten innostus jossain vaiheessa lakkaa, mutta olen iloinen, että tämä bloggailu ei ole lakannut, sillä tää on sellanen juttu, joka sopii mulle. Mut okei, ettei menis ihan liian syvälliseksi, niin palataan normiasiaan.

Meiltä on ollu tän viikon talon asukkaat Lapissa, joka tarkottaa sen lisäks, että talo on ollu tyhjänä koko viikon, myös sitä, että kamera on Lapissa. Ja se tarkottaa, että sillä otetaan paljon kuvia mm. tuntureista, poroista ja muista Lapin jutuista ja myös tänne blogin puolelle niitä kuvia on tulossa. Valitettavasti tää kuvaaja on vaan hieman heikompi tasoisempi, mutta sehän ei ois eka kerta :D

Mut siis juttu oli se, että nyt on yli vuoden ajan bloggailtu ja toivottavasti bloggaillaan vielä tulevaisuudessakin :D

Facebook, Naamakirja, FaBo

Siis jos joku ei ymmärtänyt otsikosta, on siis kyse Facebookista, jonne pääsee Täsä!


Itse en ole oikein innostunut kyseisestä paikasta, kuten joku pystyikin päättelemään. Ensin ajattelin, että onpas mukava paikka. Sitten kuulin juttuja, mm. sen, että amerikkalaiset firmat voivat käyttää kyseisiä kuvia omiin mainoskampanjoihinsa ihan noin vain koko sen ajan kun kuvat on facessa. Lisäksi kuvia ei saa ikinä pois sieltä (tämä saattaa kyllä liittyä siihen, että kuviahan ei periaatteessa saa ikinä pois netistä, kun ne on kerran laittanut sinne).


Muutenkin idea tästä kaverin-metsästyksestä on järkyttävä. Pyydetään kavereiksi jopa niitä, joille ei "oikeassa" elämässä sano edes moi ja sitten vertaillaan toisten kanssa, kenellä on eniten kavereita.

Lisäksi tätä omaa profiilia pitäisi olla päivittämässä n. 5 minuutin välein. Lisäksi nykyään kaveripiirissä kaikki jutut kulkeutuu feissin kautta. Esim. jos sovitaan jotain juttuja, ne sovitaan kirjassa.


Lisäksi nykyään kaikki puhuu eri jutuista mitä naamassa on. Joko ollaan innostuneita jostain pelistä, josta en tietenkään tiedä yhtään mitään. Tai sitten puhutaan eri testituloksista, joita feissarista löytyy iso määrä. Lisäksi saatetaan ihmisistä puhua sen mukaan ovatko he fabossa vai ei.

Lisäksi ärsyttää ihmiset, jotka sanovat, että "minähän en koskaan mene facebookkiin", sitten he ovat siellä kuitenkin kuukauden sisällä. Tällä hetkellä tunnen vain n. 5 ihmistä, jotka eivät ole facessa.

Toisaalta olisi siitä kyllä hyötyä. Pääsisi tutustumaan ihmisten elämään ja olisi helpompi saada ihmisiin yhteyttä. Mutta miksi! Mielestäni se on kyllä maailman kaikkeuden turhin keksintö.


p.s. okei, ymmärrän, että bändit yms. kokoonpanot on siellä, mutta että jotkut/ bloggaritkin???

Köh köh ja varjojen maa

Tänä viikonloppuna oli Kirkkopäivä-tapahtuma. Nimensä mukaisesti kaupungissa oli kaikennäköistä tapahtumaa seminaareista jumalanpalveluksiin ja huippukonsertteihin. Itse en osallistunut siihen kovin voimakkaasti, vain yhteen telttatapahtumaan (lähestystyöstä kertomassa eri henkilöt). Osallistuminen oli aika vaisua, odotin nimittäin siellä vain toisen tapahtuman alkua.

Kuitenkin, näin aiheesta poiketen, siellä tapahtui jänniä asioita. Koska olin yksin liikenteessä, ihmiset kai kuvittelivat, että tarvitsen seuraa. He sitten rupesivat höpöttelemään niin kuin vanhat mummelit kaupassa. Eihän se mitenkään erikoista ole, että ihmiset puhuvat toisilleen, mutta minun kohdallani tämä oli ensimmäinen kerta. Jännää..

Kuitenkin varsinainen eka tapahtuma oli Juha Tapion tähdittämä Näkymättömät näkyviksi-konsertti. En kuullut sitä kuin puoli tuntia, mutta se riitti. Tämän jälkeen nimittäin lavalle nousi Johanna Kurkela ja en voi sanoa pitäväni hänestä.

Tämän jälkeen pääsinkin itse omaan "päätapahtumaan" nimittäin Bass`n Helenin konserttiin. Keikka oli aivan mahtava ja sanotaanko, että seura oli vielä mahtavampaa. Ei vaan kyllä ole mitään parempaa kuin heilua melkein tyhjässä eturivissä muutaman hyvän ystävän kanssa, vai?

Niin, ja koska luulin, että illalla olisi yhtä lämmin kuin päivällä en ottanut kuin t-paidan (ei siis pitkähihaista), nyt on sitten kurkku kipeänä, jee :D (oikeesti ihan kamalaa!)

Mielikuva, joka syttyi kerran, syttyy uudestaan ja loistaa tällöin koko maailmaan, paitsi ei teille