Hyvää uutta vuotta 2009 kaikille blogin lukijoille!

kuva

Vuoden 2008 parhaita

Vaikka nyt en olekaan vielä bloggaillut (jännä sana :D) edes vuotta niin silti näin vuoden loppuun sopii juuri sopivasti tälläinen kertaus-juttu vuoden 2008 tähti-hetkiin.

Vuoden paras reissu

Menin sitten aloittamaan tälläisellä josta minulla ei ole mitään sanottavaa. Tai jos muistellaan niin automatkoihin tais mun reissut jäädä, Paitsi. Eletään vuoden 2008 huhtikuuta, ensimmäisiä päiviä. Altar boyz-musikaali on tullut ensi-iltaan muutamaa viikkoa aikaisemmin Aleksanterin teatteriin Helsinkiin. Myös ensimmäinen kerta Hesassa ja muutenkin reissu oli mahtava.

Vuoden paras kokemus

Koulumme täytti vuosia tuossa syksyllä ja sitä on juhlittu koko vuosi. Juhlinta alkoi jo keväällä, kun koulu teki musikaalin. Olin itse mukana aika monessakin roolissa ja kokemus oli yksi parhaista. Tutuistuin moniin "uusiin" ystäviin sen projektin aikana joista tuli minulle hyvin rakkaita. Kiitos.

Vuoden paras lahja

Tämä ei itse asiassa ole lahja, mutta "vuoden paras asia" ei ole minusta hyvä otsikko tälle. Eli Kannettava tietokone. Sain sen viikkoa ennen koulun alkua ja meistä tuli heti ylimmät ystävät. Nykyään kyllä olen huomannut, että joka päivä tulee vietettyä aikaa "ystävän" parissa, mutta se on minun ystäväni :D

Vuoden paras elokuva

Tämä on vaikea. Pitkään tätä tilastoa johti Sinkkuelämää-elokuva, mutta sitten satuin käymään leffassa katsomassa Mamma mia! -elokuva, mun noin joka toinen oli hehkuttanut sitä minulle. Puoli tyhjässä salissa oli tunnelmaa ja sanotaanko, että ehkä Mamma mia! on vuoden paras elokuva minun mielestäni. Iloinen, piristävä, saa nauraa ja itkeä, parhaat laulut joita tekee mieli laulaa, voiko elokuvalta enempää toivoa.

Vuoden paras teatteri-esitys

Tätä kohtaa ei olisi edes tullut, jos en olisi saannut syntymäpäivä lahjaksi 2 ilmaislippua teatteriin. Kavereita en mukaan näytöksiin tarvitse, joten tuli sitten katsottua 2 esitystä, Betten ja Boon avioliitto ja Veriveljet. Vaikka ensimmäiseksi mainittu olikin hyvä (musta komedia) vie voiton ehdottomasti Veriveljet. Olen käynyt katsomassa suhteellisin usein teatterissa esityksia ja tääytyy sanoa, että mielestäni Veriveljet yltää jopa parhaimmaksi esitykseksi. Ja se on aika paljon.

Vuoden paras kirja

Vuoden aikana tuli luettua taas vino pino, jos ei toinenkin kirjoja ja niistä parhaan valitseminenon täyttä tuskaa. (Olen tehnyt sellaisen uudenvuoden lupauksen, että rupean pitämään lukupäivä-kirjaa.) Kumminkin kun rupee muistelemaan lukemisiaan, niin ehkä silti parhaimmaksi nousee Stephenie Meyerin Houkutus. Luin myös vuoden aikana sen toisen osan, mutta ei se noussut yhtään niin korkealle kuin tämä ensimmäinen osa. Mielenkiinnolla myös odotan tulevaa elokuvaa. Voisinkin mennä varaamaan kyseiseen elokuvaan hyvät istumapaikat :D

Vuoden paras innostus

Ehdottomasti vuosien jälkeen palannut käsityö-innostus. En ikinä oikeastaan lopettanut käsitöitä. Niiden tekeminen vaan on jäännyt hyvin vähälle. Lähinnä kyseessä on tuo ikivanha ompelukoneemme (valehtelematta yli 20 vuotias:D), mutta nyt olen senkin kanssa päässyt yhteisymmärrykseen.

Vuoden paras kiinnostus

Ehdottomasti bloggailu. Itse asiassa se lähti siitä kun koneen uutuuden viehätys meni pois ja oli saatava jotain tekemistä netissä, että on joku hyvä syy olla entistä enemmän koneella. No sitten pyöräytin tämän blogin ja rupesin seuraamaan myös muita blogeja. Mm. muotiblogit ja nykyisin myös käsityö blogit ovat vallanneet ihailuni :D

Vuoden paras päätös

On pitänut huomenna 10 kk. Nimittäin televisiosta luopuminen. Koko juttu lähti, kun olisi pitänyt hankkia digiboxi, mutta me emme sitä halunneet. Asia oli itse asiassa naurettavan helppo ja ei kyllä tee yhtään mieli katsoa tv:tä. Huonoja puolia, ei mitään hajua uusista sarjoista, mutta ei se edes haittaa. Kummallisinta ehkä oli seurata sekä Euroviisut että Pekingin olympialaiset radiosta. Mutta oli sekin hauskaa :D

Tässä nyt oli jotain muisteluita vuodesta 2008. Miksiköhän näitäkin nyt tehdään. Itse en keksi, mutta kivaa on.

Nähdään ensi vuonna!

Houkutus altarboyz

Joulu on niin... ohi

Niin se joulu taas meni vilisten, mutta vielä voidaan palata ihaniin joulun tunnelmiin ja piparin tuoksuisiin tunnelmiin (joita itse asiassa tälläkin hetkellä mutustelen)

Tässä hieman piparin paistoa. Valmiita kuvia en taida näyttää sillä niissä kävi vähän niin, että puolet koko taikinasta kärähti. Siis mä en vaan ymmärrä miten vaikeaa voi olla pipareiden paisto. No ens vuonna yritetään uudestaan. Ehkä 3. kerta toden sanoo :D

Meillä ei sellaista 10 kilon kinkkua kukaan syö, kun kahdestaan sen kuluminen on vähän niin ja näin. (lisäksi sellainen iso kinkku on mielestäni hirveän kuivaa) Joten minä hieman päätin, että me siirrymme "pieniin" kinkkuihin. Niissä on kyllä se huono puoli, että niitä tulee syötyä sitten useampi :)

Meidän jouluaattomme on muuttunut aika erikoiseksi. Kahdestaan olemme, tv:tä ei ole joten emme katso joulupukin kuumaa linjaa, lumiukkoa emmekä lumiukkoa. Tämähän on kumminkin suuri vääryys, koska kyseiset ohjelmat kuuluvat tiukasti joulun ohjelmaan. Onneksi ei ole mitään ongelmaa, sillä saimme lahjaksi lumiukko-piirretyn ja tulemme saamaan samu-sirkan joulutervehdyksen tallennettuna. Joulupukin kuumaa linjaa valitettavasti ei nähdä, sillä sitä ei näy Yle Areenassa (tarkistin aamulla 8:lta), mutta ehkä joskus.

kuva täältä

Kumminkin aattomme sujui ihan hyvin, täysi joulupöytä kaikkine herkkuineen. Ei kyllä löytynyt herneitä tai perunoita. Tämän jälkeen tietenkin perinteinen joulusauna, valona vain kynttilät. Sekä Pirkka-nikseistä napattuohje; laita kanelitanko löyly veteen, niin saat joulutuoksun saunaan. Tuoksui hyvältä :D

Tämän jälkeen Joulupukki oli tuonnut lahjapaketit kuusen alle.

Meidän hienot joulukuusetkin näkyvät tuossa. Meille ei jostain kumman syystä haluta sellaista isoa joulukuusta (ja minä kapinoin :D) joten sen takia meillä on 2 mini kuusta, jotka koristelen ihan örveristi. Niissä on kaikki mahdolliset koristeet ja minä olen tyytyväinen :D

Muissakin asioissa joskus meillä mennään hieman yli. Esim. tuo iso lahjapussukka, jossa on joulupukin kuva. Me löydettiin se alennuksesta ja päätettiin ostaa se mulle. Ja mitä sieltä sitten löytyi? Pieni korvis-paketti, jonka päällä täynnä kukkapapereita :D

Muut kuvat paitsi lumiukko, on omasta kamerasta :D

Omituisia tapahtumia..

Voi jestas sentään , täytyy kyllä sanoa. Oon lueskellu tällä viikolla (ja myös parhaillaan) http://www.aasiakas.net/ -sivustoa ja ei voi muuta kuin nauraa. Sivustolla siis nämä urheat kaupan myyjät ja muutenkin asiakaspalvelun ammattilaiset kirjoittavat tarinoitaan kamalimmista asiakkaistaan. Valitettavasti osaan täytyy kyllä sanoa, että olen sortunut näihin samoihin juttuihin. Esim. jos jäätelökioskilla on isot laput, että jäätelömaku x on loppunut, täytyy minun vielä kerran varmistaa se tältä myyjältä. Lisäksi huomaan naputtelevani sitä kolikkoa tai korttia tiskille, vaikka se ärsyttääkin.'

Oletteko te törmänneet näihin aasiakkaisiin ja satutteko te itse kuulumaan näihin aasiakkaisiin?

No, täytyyhän minunkin hieman avautua. Vaikka kahvilassa olenkin yhteensä kuukauden ollut töissä ei siellä sattunut mitään erikoista (tai sitten en vaan muista :D). Kuitenkin viime kesänä kuukaden puhelinmyyntityö sai minutkin huomaamaan, että näitä aasiakkaita todellakin on olemassa.

Yleisin oli tämä, että kun aloitin juttelun yleisillä aiheilla niitä puhuttiin monta minuuttia. Kun saan kerrottua asiani ja tarjouksen ei haluta sitä vaan puhutaan jostain aivan muusta. Ei siinä mikään, mutta kun työ perustuu provisioon, on jokainen minuutti tärkeä. Toisekseen samasta lehdestä on yleensä useita hinta vaihtoehtoja, joita esitellään kun asiakas ei halua kalliimmalla. Parhaimpia on tietenkin asiakkaat joille saa kertoa kaikki 3 tarjousta pitkine väittelyineen ja siltikään tilausta ei tule. Aasiakkaalla ei tietenkään ole pienintäkään halua ostaa ja siinä toivotellaan iloisesti hyviä päivän jatkoja, kun puhelua on kestänyt jo yli 20 minuuttia.

Lisäksi kun soitat eräisiin lankapuhelimiin niiden äänentoisto on erityisen heikkoa. Sitten saat arvailla mitä kyseinen henkilö sanoo langan toisessa päässä. Kerran olin jopa puhunut muutaman minuutin "tyhjälle" puhelimelle, kun en ollut kuullut luurin kiinni panemista.

Onneksi sentään löytyy myös mukavia asiakkaita ja erityisesti eräs on jäännyt mieleen.

Minä: n.n. x-lehdestä päivää

Asiakas (mies): no päi

M: Minulla olisi tälläinen tarjous x-lehdestä

A: no en nyt olisi oikein kiinnostunut

M: no miksi näin, kyllähän aina löytyy aikaa hyvälle laatulehdelle

A: no minulla on kyllä muuta puuhaa

M: no mitäs se vois olla

A: me harrastetaan se**iä niin ei aikaa lehden lukemiseen riitä

M: (pidätellen naurua, punastuneena) no ei sitten muuta kun hyvää päivänjatkoa

Oli se loppujen lopuks ihan mukavaa, mut en kyllä menis uudestaan. Ja sen varmistuksen sain, et tollaseen istuma-/tietokonetyöhön musta ei oo. Oli selkä niin kipee, mut onnee niille ketkä siel on, rankkaa on :D

kuva

Joulua..

Mun on jo aikoja pitänyt kirjoittaa tänne mun joulusta ja joulukalentereistä, mutta en ole ehtinyt,

Mutta nyt tulee :DD

Tuossa on siis kaikki 3 joulukalenteriani :D

Ensimmäinen ja toinen on aika tavallisia joulukalentereitä. Toinen tuli postin mukana ja toisen äiti halusi välttämättä ostaa minulle.

Tuo alimmainen onkin sitten sanomalaehden "jouluyllätyksenä" tullut. Se onkin ehkä noista kaikkein mukavin.

Yli on ehkä hieman tylsä, jokaisesta luukusta tulee vain tonttujen kuvia.

Tuossa on nyt hieman epäselvää kuvaa tuosta "vanhanajan" -kalenterista. Ja tuo on myös hyvin erikoinen kuva. Ensin (7/8 pv.) tulee näkyviin tuo oikealla puolella juoksenteleva tyttö. Seuraavana päivänä esiin tulee tuo sauna-kuva, jossa tyttö ja poika hakkaavat alasti toisiaan vihdoilla (ja ovat alasti). Ei se ehkä mkikään hätkähtävä ole, mutta hämmästyin hieman, sillä muuten kalenteri on hyvinkin säädyllinen.

Tässä siis on lyhyesti viimoisen (ja mielestäni parhaimmann) joulukalenterin idea.

Eli on kuva/piirros mikä lie, ja päällä luukut (kts. kuva oikea). Kuvassa on numero jonka kohdalta luukku avataan ja kun luukku on otettu pois, kuva/piirros pysyy samana, mutta siihen on tullut jotain lisää (kts. kuva vasen).

Tuossa 7. luukun vieressä on aiemmin avattu luukku, jossa ensin oli kiinni laitettu luukku ja kun numero-luukku otettiin pois, kyseisestä luukusta ilmestyi tontun pää. Ehdottomasti paras kalentereistäni :D

Tänään on kyllä jo 15. päivän luukun vuoro, pitäisi mennä avaamaan (avaan luukut aina illalla, jännitystä elämään :D)

Lisää jännitystä luukkujen avaamisen rinnalle on tuonnut lukuisat arvonnat, joihin olen osallistunut eri blogeissa. No, minun tuurillanihan en koskaan mitään voiteta (:D) mutta yllätykseni huomasin, että tunnetilan-blogista olin voittanut Kanebon 38*c -ripsarin. Ja yllätykseni se saapui vain muutamassa päivässä ja tässä on hieman kuvaa siitä :D

Mutta nyt lukemaan tän viikon koeviikkoon, suunnittelemaan tulevaa leiriä ja sairastamaan ikävää poskiontelotulehdusta, joka ei välttämättä ole sitä, mutta tuntuu tosi vahvasti siltä. Mutta nyt lukemaan matikkaa :D

Televisiosta, tai itse asiassa...

Tuossa vähän aikaa sitten kirjoitin äidinkielen (ja kirjallisuuden) tunneista ja siitä kuinka mietimme puheita ja niiden pitämistä. No, tulihan sitten minunkin puheenvuoroni. Ja ei, en aio kirjoittaa puhettani tänne, mutta muutaman tärkeimmän pointin ajattelin kyllä laittaa.

Puheeni siis käsitteli tv:n katselua tai siis miksi sitä ei pitäisi katsoa.
Ensinnäkin hinta. Jos lähdetään aivan nollasta, niin ensin täytyy hankkia tv joka mallista riippuen maksaa 100-1000€ (kyllä voi olla kalliimpiakin ja kyllä voi olla myös halvempia, mutta tämä onkin vain esimerkki). Seuraavaksi pitää hankkia digiboxi, että näet tv:stä jotain. Hinta pyörii n.50-500€ (esimerkkejä jälleen). Ja lopuksi tietenkin tv-lupamaksu, jota ilman ei tietenkään katsella tv:tä ja sen hinta on lähes 250€. Ei kovin halpaa lystiä tämä "lauantai-illan piristys".
Toinen painava syy siihen miksi ei pitäisi katsoa tv:tä, on aika. Kun kerran istathat siihen sohvalle/nojatuolille tms. et sulje sitä tv:tä ennen kuin on pakottava tarve tai hyvin myöhään illalla. Itse kun lopetin tv:n katselun, aikaa jäi, jopa liikaakin.
Kysymys saattaa nyt olla, että mitä sille tv:lle sitten tekee, jos ei katsota niitä ohjelmia. No, sitä varten siellä on ne dvd:t ja vhs:t (kuinkahan monelta löytyy?). Ja elokuvia maailma on täynnä, joten nitä katsonmaan niin sivistyskin nousee :D

linkki kuvaan
(mä osasin laittaa linkin tollee hienosti, hyvä minä :D)
Tuollaista siis höpöttelin siellä luokan edessä. En kyllä tiedä miten meni, kai ihan hyvin. Nyt tunneilla keskitymme projektien tuloksiin.

"Ai oot sä lähdössä jonnekin?" "juu, me ollaan lähdössä matkalle" "ja ajattelit sit mut jättää salin keskelle yksin seisomaan?"

Voitin muuten yhden palkinnon, eräässä blogissa. Siitä tulee juttua, kun palkinto saapuu postilaatikkoon :) Se muuten lukee edellisessä kommenttilaatikossa.

Itsenäisyyspäivän viettoa

Tänään on Suomen itsenäisyyspäivä.

Tällä hetkellä n. miljoona suomalaista istuu telvision ääressä katselemassa Tarja Halosen emännöimiä linnan juhlia.

Yleensä minun itsenäisyyspäivä perinteeni on ollut ja aika tavallinen vapaa-päivä. Nukkumista, syömistä, iltapäivällä tv:stä katottu joku lastenleffa (esim. viime vuonna tais olla Atlantis, kadonnut kaupunki, tai jotain sellaista) ja sitten 6:en aikaan siirrytty katsomaan näitä linnan juhlia.

Tänä vuonna on hieman erilainen. Olen istunut koneella koko illan ja ehkä hieman myöhempään, jos en sitten innostu tekemään joulukortteja (kuvia tulossa).

Nyt kun ajattelee, niin linnan juhlat on yksi maailman turhimmista ohjelmista. Ensimmäiset kaksi tuntia odotetaan, että joku kaatuisi tai olisi pukeutunut jotenkin Hyvin erikoisesti. Seuraava tunti katsotaan muiden syömistä, kysellään muutamalta ihmiseltä "mitä sinulle tarkoittaa Suomen itsenäisyys?" ja loppu aika katsotaan kun ihmiset yrittävät tanssia (ei ne mahdu tanssimaan, ne vaan heiluu)

Ja ettei kukaan tule syyttämään, etten muka arvosta tätä päivää, totta kai arvostan ja on hienoa, että olen saanut asua maassa joka on ollut jo 91 vuotta itsenäinen, mutta tuo juhla (linnan juhlat) ei mielestäni ole sen arvoinen, mikä arvo sille annetaan.

Pahoittelen kuvien huonosta laadusta, mutta se vieköön meidät ajattelemaan edes hieman itsenäisyyttä ja mitä se meille tarkoittaa.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/11/Suomen_lippu_valokuva.png
http://www.urhoklubi.net/Kynttila.jpg

Puheita, pukuja ja niiden sanomaa...

Mietimme tällä viikola äikän tunneillä puheita ja mitkä kaikki siihen vaikuttaa.

Olen aina itse ollut hyvion itsevarma puhuja, en ole paljon miettinyt mitä muut sanovat ja sanon mielipiteeni aika voimakkaasti. Joskus se voi olla huonokin asia, mutta en ole koskaan ajatellut sitä niin. Tietysti joskus etenkin silloin kun vastaat ja vielä kun vastaat väärin, toivot ettet olisi sanonut, mutta se on jo myöhäistä.

Lisäksi mietimme miten pukeutumisella vaikutetaan. Tottakai ihmiset saavat sinusta käsityksen, kun näkevät miten pukeudut. Sitä tietää jo toisesta hyvin paljon ja jopa enemmänkin kuin arvaakaan.

Kun sitten keskustelimme pukeuteutumisesta yleensä ja siitä miten missäkin pukeudutaan ja miten olisi soveliasta pukeutua. Tästä sitten pääsimmekin sopivasti koulupukeutumiseen ja siitä mitä vaatteita oppilaat saavat käyttää. Meidän oma koulumme (lukio) on hyvin "vapaamielinen" pukeutumisemme suuntaan. Lähes kukaan ei katso pitkään vaikka pukeutuisit mummon verhoihin ja karvasaappaisiin tai muuten erikoisesti. Jos taas menisimme johonkin toiseen kaupungin lukioon, katsottaisiin hyvinkin omituisesti jos pukeutuisimme johonkin ihan tavalliseen bändipaitaan. Eräässä toisessa opiunahjossa taas pukeutuisimme kaikki ns. gt ja hm vaatteisiin. Onneksi siis olen omassa koulussanio, enkä toisessa ^^

Tulipas taas tekstiä, mut aika jännää... "on se jännä juttu.."
Satutin muuten jalkani, kun kävelin rappusia. Nyt on 2 viikon "sairasloma" ja kipeyttä ilmassa.
Olin viikonloppuna adventtiyön messussa. Kaunista ja harrasta. Tekee mieli laulaa joululauluja.
Soittotunnille pitäisi hakea helppoja joululauluja. Entä jos kirjastolla ei oo? Apuva..

Äidinkieltä...

Äidinkieli ei oo ikinä oikein kuulunut mun lempiaineisiini ja se ei vaan oo se mun juttu. Nyt kumminkin lukiossa siitä on tullut yks mun lempiaineistani. Ai miksi vai, koska ne tunnit ja koko aine on niin vapaa. Siis tunneilla ei oikeasti tarvi osata mitään. (Siis tottakai tarvii, mut oikeesti ei tarvi opetella ulkoo mitään kuten esim. hissassa). Läksyjä ei tule melkein koskaan. Ja koska pidän kirjoittamisesta niin mitkään tekstitaidon tai esseen harjoitukset eivät tuota ongelmia. Ja lisäksi pidän myös lukemisesta, niin sekään ei ole ongelma.

Nykyään ongelma on se, etten ehdi lukemaan mitään kirjoja. Tälläkin hetkellä pöydälläni odottaa 3 kirjaa lukemista.

Tämä on Mila Teräksen Sininen huone, josta en rehellisesti myönnettynä juonesta muista juuri mitään, mutta hyvä se oli sillä yleensä kun kysytään "parasta kirjaa", niin se on tämä. Pitäisi varmaan lukea uudestaan. Mutta erittäin hyvä oli ja suosittelen :) Herkkää kerrontaa, juuri sellaista mitä nuortenkirjailijan esikoisteoksen minun mielesä pitää ollakin.

Toinen hyvä kirjailija Mila Teräksen lisäksi on Salla Simukka. Hänenkin esikoisteos "kun enkelit katsoivat muualle" on mainitsemisen arvoinen teos. (haluaiskohan joulupukki tuoda sen minulle, en usko, ehkä joku toinen vuosi :D)

Yksi maailmankaikkeuden parhaimmista kirjailijoista ikinä. Kirjoissa vetoaa se monitulkintaisuus ja monimutkaisuus. Tai itse asiassa se on se selkeys joka niissä vetoaa. Ääh. En osaa selittää. Joka tapauksessa mies joka ei esittelyjä kaipaa, Paulo Coelho. (erityisesti pyhiinvaellus ja yksitoista minuuttia)

Joka tapauksessa tällä äikän kurssilla (4.) kuuluu pitää myös puhe. Itse en ole kokenut puhumista luokan tai yleensäkin puheen pitämistä mitenkään jännittävänä. Voisi sanoa jopa, että olen ihan mielelläni luokan edessä puhumassa jostain. Aiheen valinta kumminkin tuottaa yleensä hieman vaikeuksia. Tällä kertaa valitsin "Television turhuuden". Meillä ei hankittu digiboxia, enkä ole katsonut tv:tä nyt 9 kuukauteen ja 2 päivään (vau!), joten aihe tuntui aika varmalta.

Nyt pitäisi vaan kirjoittaa se. No, lähdenpä tässä kirjoittamaan sittä loppuun (tai siis suunnittelemaan).

Kuvien kanssahan ei ollut tietenkään mitään ongelmia. :D Ja ne on muuten täältä:

http://www.bazarforlag.fi/~/media/images/Author/Coelho_forf_DK_medium%20jpg.ashx

http://www2.pirkkala.fi/kirjasto/kuvat/nukannet/sininenhuone.jpg

Kässäreitä...

Niin se joulukuukin sitten napsahti. Heh..tuntuu tosi jouluselta, kun vettä sataa ja edellisellä viikolla sataneet lumet on nyt sulanu täysin. En ehtiny sit niistäkään ottamaan yhtään kuvaa :(

Kumminkin joulu on tulossa ja voisin ehkä jotain kirjoitella tännekin. :)

Eli kuten kirjoitin olen saanut valmiiksi sen jutun jota yritin väsätä kankaista jotka näytin silloin n. 100 vuotta sitten :D No se siis ollut aika kauan valmiina ja kuvatkin on ollut aika kauan koneella, mutta nyt vasta ehdin kirjoitella siitä tänne.

Tässä on nyt kuvaa siitä minkälainen siitä piti tulla. Tuollainen hieman sirkus-hameen näköinen. Idea itse asiassa lähti tuosta helmasta ja siitä se sitten kehittyi.

No, minkälainen siitä sitten tuli?

Kuten kuvista näkyy, ongelmiltakaan ei tälläkään kertaa vältytty. Huomaatte varmaan nuo sinisen ohuemmat ja leveämmät raidat ja niin, ne ei ole tarkoituksella. Hameesta tuli ensin hieman liian kapea (en ottanut tarpeeksi saumanvaroja mukaan) joten jouduin hieman lekkelemään ja ompelemaan, muttaon se silti ihan tyylikäs, vai?

Totta puhuen vaikka hame näyttää hyvin valmiilta, ei se sitä ole. Yläosa ei ole lainkaan valmis (siksi piilossa paidan alla :D) Pitäisi ehkä tehdä valmiiksi, no se on sitten niitä uudenvuodenlupauksia :D

Tuo on muuten ensimmäinen kuva minusta täällä, vau, tosi edustavaa :D

Lisäksi taustalla näette hieman olohuonetta, viikonlopun jäljiltä sieltä löytyy kaikkea, jota ei kuuluisi löytyä, en jaksanut alkaa poistamaan.

Kuuntelen muuten Antti Tuiskun Minun Jouluni cd:tä, jouluista ja kaunista :) Etenkin Vierelläsi ja Palaan kotiin.

Koontia ja höpötystä

Juu, olen ollut laiska ja huono ihminen. En ole pitänyt lupauksiani ja olen lipsunut säännöistäni. (riittääkö?).

No, juu on ollut vähän kaikkea.
*Olin viinme viikonloppuna (14.-16.11) Turussa Maata Näkyvissä -festareilla (iso kuvateksti pläjäys tulossa). Ja sitä odotin edellisen viikon.
*Koulu. Olen huomannut, että se vie Ihan liikaa aikaa. Jos kotona on vasta 6:n jälkeen, on se jo ihan liikaa...'
*Lisäksi wanhojen tanssi -asiaa on myös tulossa puvun ja tanssiin liittyen.
*Lisäksi joskus aikoja sitten näytin kankaat (punainen, sininen yms.) niin olen saanut sitä tehtyä. Siitäkin on tulossa juttua lähiaikoina :D

Mutta. Tämä oli tälläinen pikapostaus. Toivon, että et(te) pettyneet kovin pahasti. :D

Lisäksi muuten olen kipeänä ja porukat on jossain ihme pippaloissa (TI!!!) ja tulee yöllä. Täällä on ikävää!!

Ja Joulutarina tuli uudestaan elokuvateattereihin. Itse kävin katsomassa sen viime vuonna ja nyt kun se ilmestyy DVD:lle niin toivon sitä joululahjaksi :D (joulustakin on tulossa jonkinlainen postaus :) )

Nyt mässyttämään karkkia ja kuuntelemaan Yö:tä :D (Juha Tapio veti MNF:ssä Pettävällä jäällä -kappaleestä aivan Uskomattoman version (rakastan :D))

"karheaa ja kaunista, on täällä taivaltaa. Kirpeää ja raikasta, yksinkin on vaeltaa. Silti aina tarvitsee kohteen tunteilleen, muuten kaatuu ja putoaa, jos muuta haluaa"
lunta satoi :)

Kuvia kuvia...WWW...uutisia...

Nyt on sitten wanhojen toinen postaus. Ja tarkoitus olisi puhua puvusta.

Ensin tarkoitukseni oli tarkoitus tanssia wanhat aika modernissa A-linjaisessa musta-valko-puna -puvussa, mutta sitten yksi asia johti toiseen ja päädyin selailemaan n. 10 vuotta vanhoja wanhojen pukuja. No ensin naamalleni lävähti tälläistä.

No onhan nämäkin kuvat ihan hienoja (etenkin tuo vasemmanpuoleinen, tuolla meikillä), mutta minusta ei taida olla ihan tälläisten pukujen pitäjäksi. Joten sitten selailin lisää kyseisiä SK -lehtiä, jos joku kiva löytyisi, jota voisi sitten vaikka muokkailla. No, tälläinen sieltä sitten pomppasi esiin.

Se on kaunis. Se on ihana. Se on mahtava. Se on (kohta, ehkä) minun :D

Ensin kun näin tämän kuvan, olin aika kauhistunut. Etenkin noista puhvihihoista, josta en tykkää lainkaan, ja muutenkin niiiiiin kapeat hihat, että ei ei ei, mutta onneksi ompelijani (tuleva sellainen =äiskä) sanoi, että sitä voisi muokata eli suomeksi sanottuna ottaa nuo hihat pois ja jättää vain tuollaiset olkaimet (malli näkyy vasemmalla puolella, olen pahoillani epäselvästä kuvasta, en ole vielä kovin taitava tässä). Lisäksi kun kangas ei tule olemaan samaa materiaalia, niin sen pitäisi (helmasta) laskeutua hieman nätimmin, eikä siihen tule ihan noin paljon rypytyksi. Lisäksi vyötärölle on tulossa sellainen leveä nauha joka solmitaan rusetilla taakse. Puvun väristä ei ole vielä mitääään hajua. Se varmaan selviää myöhemmin.

MUTTA on Ongelma. Äiskä ei ole ihan varma..... Äiskä sanoi tekevänsä ensin kokeiluversion ja JOS se EI onnistu, niin äiskä EI TEE PUKUA ja joudumme lähtemään kaupunki kierroksille. Olen pulassa! Tämä on oikeasti aivan I.H.A.N.A. ja minä Haluan TÄMÄN! Ja jos äiskä ei tee tätä, niin olen Pulassa! Ja kun vielä tietää, että meidän ompelukone ei ole oikein toimintakunnossa (=vanha) niin taidan olla pulassa Mutta en vielä luovuta, on vielä toivoa, että saan unelmieni puvun :D

Mutta olen siis edistynyt. Seuraavana olisi siis kokeiluversion tekoa (kuvia tullee kun se tekeytyy) ja jos se onnistuu (niin kuin se onnistuu) niin sitten on kankaiden ostoa ja sen oikean puvun tekoa. Sitten on enää kenkien ja laukun (?) hankinta ja tanssiharjoitukset, hieman hiusten sävyttämistä, erilaisia hemmotteluja ja rentoutuksia ennen paniikkia ja sitten itse kampaus, meikki ja itse tapahtuma.... Jänskättää kun alkaa miettimään.. apuva...no siihen on aikaa yli 4kk, joten ei niin hätää oo..

"mä muuten kävin hankkimassa puvun syyslomalla :D" "puku on vihdoinkin hankittu!" "pukuni on aivan täydellinen, aah rakastan sitä" "puku, se on ollu jo jotain puol vuotta :D"

Kuulumisia...

Juu, mun pieni sisäinen lupaukseni, että voisin jopa Ainakin 1krt/vko postailla tännem tais nyt vähän kusasta, tai itseasiassa meni jo aika kauankin sitten :D Joten olen tyytynyt siihen, että joskus sitten vaan tulee kirjoitettua enemmän ja joskus hieman vähemmän. Niin kuin niiden käsityö-projektienkin kanssa. Niissä on nyt taas pidetty puolentoista viikon tauko (paitsi! siitä tulee kohta myöhemmin :D) Mutta yleisesti siihen tulee pieni parannus kun nyt on sellainen koeviikon tapainen tulossa ja sehän tarkoittaa lomailua (nim. lukio lukematta läpi :D), no ei mut kun ei oo tulossa kun 2 oikeeta koetta niin kyl se vähän lomailulta tuntuu..

Kävin muuten tuossa lauantaina katsomassa Mamma mia -elokuvan ja voin sanoa, että olen positiivisesti yllättynyt. Ensinnäkin 5€ hinta ei ollut paha (ja tänään saapui 1 lisälippu Saarioisten kilpailusta :D) ja olin halunnut nähdä kyseisen elokuvan siitä asti kun se nyt on elokuvissa pyörinyt. En nyt juonesta sen enempää kuin, että musikaalin tapainen, perustui täysin ABBAn musiikkiin ja oli todellakin viikon piristys :D Yllättävintä kumminkin oli, että tunnistin Kaikki (!) biisit ja teki jossin kohdin lähteä mukaan laulamaan. Suosittelen, jos ette ole nähneet :D

Nyt taas pikapostaukseni karkasi teksti-postaukseksi, mutta ei se haittaa :D

"eräs vadelma kiihottaa minua" "mikä vadelma, se polka vai?" "tyhmä se on mansikka ja Tämä vadelma ei ole mikä tahansa mansikka vaan juuri SE mansikka" "HÄH"

Selittämistä ja kuuntelemista

Miten joku osaakin aina sanoa juuri ne oikeat sanat ja juuri vielä oikealla hetkellä? Minulla ainakin on sellainen-selittämis ongelma. Kun pitää kertoa jotain tai kirjoittaa jotain lyhyesti, niin ainakaan silloin ei onnistu. Jos selitän toiselle ihmiselle, niin huidon ja viiton käsilläni, että toinen ymmärtäisi paremmin, vaikka ei sitten ymmärtäisikään yhtään. Hankalaaa. Joskus tähän blogiinikin kirjoittaessa on ongelmia, koska en osaa kirjoittaa asioita niin kuin haluaisin ja epäilen, että ymmärtääkö kukaan näitä tekstejä :D

Lisäksi on ihanan kamalaa, kun puhut jonkun kanssa. Etenkin, jos kyse on jostain syvällisestä, etkä löydä oikeita sanoja. Minulla tilanne kääntyy silloin usein koomiseksi, vaikka tilanne ja asia olisikin hieman vakava, se on aika ikävää :( Sitten sitä häpee itseään, ja se on vielä ikävämpää...mutta kyllä siitäkin selviää, jos vain toinen ymmärtää.

Jos en joskus pääse selittämään tai kuuntelemaan, minulla on yllensä hieman "vajaa" olo. Niin kuin silloin, jos en esimerkiksi ole päässyt soittamaan pitkään aikaan tai kuuntelemaan musiikkia. Olen ihminen joka kaipaa tuntelua, mutta toisaalta myöskin remuamista ja selittämistä.

No, nyt tuli pitkä kirjoitus, mutta olen tälläinen, kun saan päähäni jotain niin se on pakko toteuttaa, ja voin sanoa, että kun kirjoitin tämän, en pysähtynyt lainkaan. Annoin tajunnan virrata... Syvällistä... Olen väsynyt.... Pitäisi koulutakin jossain vaiheessa.... Ehkä nyt.... No, nyt lopetan... Ihan varmasti.... No nyt.... No Nyt.

Innostuksia toteutettu : )

Jess, olen saavuttanut Vihdoinkin jotain jota olen miettinyt tekeväni jo aikoja ja nyt olen tehnyt sen. Muistatte varmaan kun kerroin hienoista ompelu suunnittelmista, no nyt olen toteuttanut ensmmäisen *aplodeja* "kiitos, kiitos". No joo, tässä tullee..

Se nyt on väärin päin ja kaikkea muutakin, mutta tuosta siis lähdin liikkeelle (kuva on Suuri Käsityö 10/08, siis uusin).

Innostuneena tuosta (täydellisyydestä) kuvittelin itsekin pääseväni samoihin joten ei kuin väkertämään...

Kuvat ovat valitettavasti erittäin huonolaatuisia, kuvat otettu yöllä, pimeässä, ainoana valona pöytälamppu joka on kaukana ja läppärin valo, eli suomeksi sanottuna ei juuri mitään, mutta kyllä tuosta erottuu kaikki tarpeellinen, eli aherrettu on :D

Ja kun sellaiset viikko oli aherrettu hyvinkin aktiivisesti (niin varmaan :D) niin lopputulos oli jotain tämän kaltaista ->



En nyt ihan hirveän pettynyt tuohon ole, olishan se tietenkin voinut olla vielä parempikin...

No ei vaiskaan,. olen ihan älyttömän tyytyväinen noihin :D Ja innostuin vielä enemmän ja tekeillä on lisääkin :)

Voin sitten joskus näyttää kun ne on yhdistetty johonkin esim. laukkuuni :D

Nyt te tietenkin luulette, että tämä innostukseni loppui tähän ja en tee enää mitään, mutta olette väärässä, heheh. Sillä olen jo aloittanut seuraavaa "haastetta" eli käsityö-projekstiani. Seuraavassa peni vilkaisu siitä :D

Eli tuossa on tarvikkeet, josta lähden toteuttamaan seuraavaa ideaani ja sanotaanko, että olen aika ylpeä jos se onnistuu, ja sitä paitsi oln jo aloittanut, joten valmista voi tulla melko piankin (nnin varmaan :D)

Mutta nyt on aika siirtyä koulumaailman puolelle eli läksyn tapaisia tekemään. Huomenna on katsokaas ensimmäinen koulupäivä yli viikkoon, ikävä tullee vaan oleskelua kotona, mut ei voi mitään.

P.s. Fanittamani artisti ei aio esiintyä vuoteen, eli seuraavan kerran vasta kun uusi levy ilmestyy ja se tarkoittaa sitä etten pääse hänen keikoilleen lähes KAHTEEN VUOTEEN!!! Byäääääääh!!!!

Wanhojen tanssit 1

Aika moni varmaan arvaa mitä yritän tässä kirjoittaa. Eikö? No en jaksa selittää, mutta sillä kumminkin lukion 2. luokkalaiset juhlistavat sitä kuinka heistä tulee koulun vanhimpia oppilaita. Ennen (n. 10 vuotta sitten ja joskus nykyäänkin) oli tarkoitus olla vanhat tanssit eli pukeudutaan vanhasti (hienoihin rokokoo ja barokki asuihin) mutta nykyään tytöt pukeutuvat yhä enemmän ja enemmän iltapuku tyyppisiin pukuihin, mutta perinteet eivät ole kadonneet mihinkään.



Mutta en ollut puhumassa mistä wanhat tulevat vaan omista, tulevista wanhojen tansseista. Ja koska olen tyttö, aihealue on hyvinkin ajankohtainen (wanhoihin ei ole aikaa enää kuin n. 4 kuukautta!!!) joten pieni muistilista voisi olla paikallaan.

*Pari (on, vaivalla saatu, ei ollut eka vaihtoehto, mutta tulee nousemaan/on noussut ykköseksi)

*Puku (äiskä lupasi tehä, kaavat ja ohje on, kunnon wanha puku, josta vaan kamalat pallohihat poistetaan, kokeiluversio pitäisi tehdä kk:n kuluessa, väriä ei päätetty, kohta tulee kiire)

*Kengät (ei haluakaan, kts. edell. väri)

*Kampaus (en mene kampaajalle, äiskä tekee, ei olla kateltu Vielä, kohta pitäis ruveta etsimään malleja)

*Meikki (minä ja äiskä tehään, ideoita ei oo, varmaan joku yksinkertainen)

*Tanssiminen (harkat alkaa heti tammikuun alussa ja kestää wanhoihin asti)



Eli johtopäätös voisi olla, että suurin ongelma tulee olemaan lähiaikoina puvun kanssa, voin Ehkä yrittää laittaa jotain kuvia kyseisestä suunnitelmasta. Ehkä



P.s. "mä vaan ajattelin kun katsos kun mulla tai siis meillä tai siis me 2 :set tanssitaan wanhat ja mulla ei niinku tiiätsä, niin ajattelin et oisko mahdollista et sä niinkun tiiätsä?" "Siis, anteeks mitä?" "Siis mä vaan ajattelin, et voisitsä niinku sit mun kanssa.." "no sano jo" "*yskäisyjä* siis voisitsä tanssii wanhat mun kaa?"

Töitä, työtä ja vähän vapaata

Heh, tällä hetkellä olen lomalla, siis syyslomalla ja mullahan pitäisi olla aikaa toteuttaa hienoja suunnitelmiani. Olen kyllä suunnitellut ja materiaalia on tulossa kun ehdin laittaa kuvia koneelle. Mut mitä sitten on tullut tehtyä. Muutaman päivän raportti voisi olla ihan kiva, vai mitä?

Töitä: Tuossa viime lauantaina äiskä soitti ja kysyi haluaisinko tulla hänen työpaikalleen tiskariksi. No minähän rahan perässä kuolaten tietysti suostuin asiaan ja siellä vietettiin sitten aikaa iltavuorossa (ei väsyttänyt tietenkään :D). Palkka minulle ohjautuu erään työnvälitystoimiston kautta joten heiti sinne yhteystietoni. Viettäessäni lisää lomaa sain heiltä viestin uudesta työtarjouksesta ja volà minulla on jälleen töitä (rahaa :D)

Töitä: Leirit on aina ihania ja kun jos olet vielä ohjaajana niin rahaa pukkaa ja vielä pidän lapsista niin eikös paikka leirillä silloin ole minun. 2 päivää ei varmaan kovin monesta tunnu kovin pitkältä, mutta "ihanien" 30 lapsen kanssa oleminen ei aina ole juhlaa (etenkään kun puolet ajasta kannat näitä suloisia veitikoita sylissään. Mutta kivaa oli ja varmaankin jouluna lähdetään uudestaan.

Vapaa: Muut päivät olenkin sitten viettänyt äiskän kaa kierrellen kirppiksillä (1950-l. aikakauslehtiä) ja muualla kierrellen ja Nukkuen.

No, nyt tuli hieman kirjoituspainotteinen kirjoitus, mut kai sitä pitää hieman korvata kun en oo pitkään aikaan kirjannu.

P.s. En lupaa, mut yritän laittaa kuvat v:loppuna koneelle, joten kädentaitoja on ainakin luvassa, jos nyt saan kuvat :D

Kieleni, 150

Minulla on kieli. Se on minulle tärkeä.


Ilman kieltä en olisi minä. Ilman kieltä en olisi mitään.


Kielellä voin tehdä paljon; laulaa, puhua, tehdä temppuja.


Jos minulla ei olisi kieltä, en voisi puhua. Jos minulla ei olisi

kieltä, en voisi laulaa.


Joskus kieleni muuttuu punaiseksi, niin kuin viha.


Joskus kieleni muuttuu siniseksi, niin kuin kylmyys.


Kielen avulla saan ystäviä. Kielen avulla ylläpidän ystävyyttä.


Minulla on kieli ja siitä en luovu. Minulla on kieli ja siitä en pysty luopumaan.


Minussa on kieli ja se on minun. Minulla on kieli ja se on minun.

150 merkkiä luettavaa

No, ei nyt noin vähän oo tulossa. Otsikko vaan hieman viittasi koulun juhliin joita vietettiin tänään ja minähän sitten satuin esiintymään siellä "muutaman" kerran. Tykkään nimittäin osallistua...

Sitten hieman "tärkeämpiin" asioihin :D Olen viettänyt viimeisen puoli vuotta erään ongelman kimpussa. Tajusin tämän ongelman viime helmi-/maaliskuussa ja siitä asti se on pyörinyt mielessäni, kuin pillastunut kärpänen. Kesällä katselin ja tutkin ympäröivää maailmaa niin, että olisin syksyllä valmis. No, syksy tuli ja koulu alkoi. Ongelma oli edelleen ja vastausta ei löytynyt. No, minähän en pienistä pillastu, vaan ylväästi jatkoin tutkintaa. Sitten vastaus kuin varkain käveli eteeni. Mietin n. kuukauden, että pitäisikö tehdä jotain, mutta ajattelin odottaa. Kunnes vihdoin tuli syys-/lokakuu ja minä sain tilaisuuden jota olin odottanut. Sain tilaisuuden jota en saisi hukata. Sain tilaisuuden ja niin käytin sen ja nyt olen ylpeä siitä.

Istun tällä hetkellä kotona typerä virne naamallani. Se on ollut siinä jo 4 päivää ja pysyy siinä vielä ainakin pari viikkoa. Ja sen jälkeen aina kun tulee kumma kutina ja tunne siitä, että joku tekee jotain.

P.s. Virnistys vain virnistyksen tunteen takia ei ole virnistyksen oikea tarkoitus

Vapaa-aika ja oma elämä???

Olen huomannut opiskelujen edetessä, että vapaa-aika on yleensä aika haluttu asia ainakin minun kaveripiirissäni. Ainakin itse kuulun niihin ihmisiin keiden on pakko hankkia kaikki tekeminen, vaikka tietää, että tekemättömien asioiden lista on jo aikamoinen.

Tälläisen kalenterin jos saisi edes joka toinen viikko niin olisin SUPER-onnellinen :D

Jos mietin vaikka viime kevättä (joka on yleensä tälläiselle henkilölle kuin minä, täysi kaaos). Ensinnäkin minulla oli 1 perusharrastus, eli tapahtuu säännöllisesti kerran viikossa. Lisäksi 1 lisäharrastus, joka toimii 1krt/vko, mutta eri päivinä ja aikoina. Lisäksi koulu tuo omat pienet harrastuksensa läksyineen ja muine projekteineen ja tutkielmineen. Sitten tähän tulee mukaan minun ihana luonteenpiirteeni: Jos kysytään "kuka haluaisi tulle tähän..", "olisiko ketään vapaaehtoista.." tai muuten johonkin siihen tyyliin nioin voi olla 100% varma, että minä vastaan kyllä ja lähden projektiin. Yleensä ne ovat ihan mukavia, mutta jos niitä tulee 10 ja jokainen vaatii oman panostuksensa ja aikansa, niin siinä se oma elämä ja vapaa-aika on hieman kortilla.

Tälläinen yleensä kalenterini on, kun olen haalinut sinne kaikki osallistumiset ja kun harjoituksia on yleensä se 3krt/vko :D

No, tähän saakka olen selvinnyt ihan kohtalaisesti, tietysti tämän koneen saamisen jälkeen on hieman homma karannut käsistä (etenkin läksyjen osalta :D). Mutta olen kehittynyt asiassa. Olen sanonut kavereilleni, että jos tulee tilanne johon voisi mennä, niin kaverini saa sanoa, että: "älä tee sitä!!!"

Ps. Ensimmäiset kuvat laitettu, *onnellinen virnistys* (jos edes näkyvät :D )

Aloitusta ja jättämistä

Olen kova ajattelemaan. Sekä keksimään. Ja myöskin innostumaan. Valitettavasti tämä innostus kestää vain hyvin vähän aikaa ja se sattuu yleensä harmittamaan.

Ajattelin, että tekin pääsisitte hieman tutustumaan minuun ja siihen kaikkeen mitä joskus päässäni liikkuu ja mitä joskus innostun tekemään. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että pääsette heti tutustumaan siihen kun vain saan kamera ohjelman toimimaan tällä koneella ja saan kuvia siirrettyä koneelle.

Ensiksikin täytyy mainita, että olen alkanut lukea hirveästi muiden ihmisten blogeja. Ja yleensä saan inspiraatioita näiden blogien pohjalta ja haluan itsekin tehdä jotain sellaista. Tietenkään en koko blogia jaksa tehdä pelkästään yhdestä aiheesta vaan ajatteli yksi postaus/yksi idea. Kuulostaa ehkä omituiselta mutta minusta ihan toimivalta.

En tietenkään halua kopioida kenenkään ideaa joten teen niistä tietenkin omanlaiseni. Lisäksi jos joku innostuu myös näistä asioista niin laitan linkkejä MINUN mielestä hyviin paikkoihin. (Tämä nyt oli ihan sen takia, että jos joku loukkaantuu/vihastuu, että kopioin hänen ideansa)

Tietenkin teitä nyt kiinnostaa, että mitäköhän minä sitten aion laittaa tänne, mistä minä nyt niin hirveästi innostun. No esim. :
*Muotiblogit (minusta hirveän mielenkiintoisia, en sitten tiedä miten toteuttaa :D)
*Skräppäys (toinen hyvin kiinnostava osa-alue, täytyisi vaan keksiä idea :D)
*Ompelu / tilkkutyöt (kun vaan ehtisi joskus opiskeluilta tehdä :D)
*Neulominen (siis lankaa ja puikot, en osaa selittää)
*Askartelu (ja muukin näperrys :D )
*Valokuvaus (huono kamera, mut kuvaan silti :D )

On muitakin, mut tuossa nyt on ne mitä ekana tuli mieleen. Noita siis olis tarkoitus esitellä lähi aikoina (= tarkoitus et yli 5 juttua esittelisin ennen joulua :D).

Nyt vaan puuhaamaan...

Kummallisia tapaamisia...

Ihmiset ovat kummallisia. Eivät kaikki, mutta suurin osa.

Ihmisillä on monta eri puolta itsessään. Se minkälaisia he ovat kotona, koulussa, kavereiden kanssa, harrastuksissa. Myös erilaisten henkilöiden seurassa käyttäydytään ja ollaan eri tavoin.

Olet koulussa, hengaat kavereiden kanssa. Ihmiset juttelevat kanssasi tunneilla, kun heillä on kysyttävää tai jotain asiaa. Voit olla melkein ystävä joidenkin melkein tuntemattomien tyyppien kanssa. Juttelette vapaasti lähes mistä tahansa. Teillä on mukavaa.

Koulu loppuu, kävelet ulos porteista. Sanot "heit" tuttaville, kavereille ja ystäville. Kuluu n. 10-15 min. Näet ne kaverit/tuttavat kauppakeskuksissa. Katsot heitä ja tervehdit. He eivät teee mitään. Mietit onko itsessäsi jotain vikaa vai mistä kiikastaa. Näet toisen tuttavan. Nyt et moikkaa vaan vain katsot häntä tuttavallisesti. Hän vilkaisee sinua ja kävelee ohi. Nyt alat miettimään, että mikä on vialla. Häpeävätkö he pysähtyä juttelemaan kanssasi tai edes sanomaan moi. Lopuksi mietinnän jälkeen tyydyt vain siihen ajatukseen, että sinä olet "vain" koulukaveri, etkä kuulu henkilön vapaa-aika kavereihin.

P.s.Ihmiset ovat kummallisia, mutta niin olet sinäkin

Soljuvaa sohjoa...

Mitä tehdä, kun olisi miljoona tekemätöntä asiaa?
Mitä kuuntelisi, kun muistissa on miljoona biisiä?
Mitä ajattelisi, kun on miljoona ajatusta?

sataa, vain sataa. Elämä valuu hukkaan
sataa, vain sataa. Itkukin peittyy sateeseen
sataa, vain sataa. Olisi paistanut edes aurinko

Milloin olet jotain muuta, kuin nyt olet?
Milloin tunnet jotain muuta kuin nyt?
Milloin olosi on erilainen, kuin nyt?

on tyyntä. Toivon että jäisit
on tyyntä. Toivon että puhuisit
on tyyntä. Toivon, että rakastaisit

Milloin tuntuu siltä, kuin nyt tuntuu?
Milloin tuntuu siltä, kuin nyt pelottaa?
Milloin tuntuu siltä, kuin nyt paleltaa?

aurinko. Sinä pidät
aurinko. Sinä välität
aurinko. Sinä rakastat

Arvioita

Ensiksi tosiasiat:
Luen kirjoja
En ole kirja-arvostelija, pidän jopa hyvinä kirjoja, joista arvostelijat antavat 1-2 tähteä
Pidän kirjoista

Alkuhöpinöitä:
Luin tuossa muutama päivä sitten Kata Kärkkäisen esikoisromaanin Minä ja morrison. Ja pidin kirjasta. No, ajattelin sen jälkeen kirjoittaa tänne, kuinka hyvä ja loistava kirja se on. En tehnyt sitä. Ajattelin, että kun tätä tekstiä sitten lukee joku, joka tietää jostain jotain ja kertoo minulle kuinka en ymmärrä yhtään mitään, sehän on ihan p***a kirja.

Oikeita arvioita:
Suunnitelma: menen internetin ihmeelliseen maailmaan, lainaan muutamia lauseita kirjan arvosteluista ja väitän, että kyllä, näinhän se on. No, kun pääsen nettiin, en löydäkään arvosteluja kirjasta, kaikki arvostelut ovat vain kirjaan perustuvasta elokuvasta Minä ja morrison. No, en häkelly. Siirryn Kata Kärkkäisen omille sivuilleen ja katson mitä mieltä Kärkkäinen itse on: "...heittäydyin touhukkaana työhön aavistamatta lainkaan että tällä kertaa en joutuisi ainoastaan ennakkoluulojen riepoteltavaksi vaan että minulle yritettäisiin laittaa suitsia ja jopa kirjallista kuonokoppaa". Kun viimein löydän myös muita arvosteluja, huomaan saman tyylin säilyvän. Kukaan arvioiden kirjoittajista ei ole pitänyt kirjasta ja he ovat antaneet Kärkkäisen menneisyyden vaikuttaa arviointeihin. No, en välitä.

Oma arviointi:
Yleensä kun valitsen kirjoja kirjastolta, en lue takatekstejä. Voin olla hieman tyhmäkin, mutta valitsen kirjoja pääasiassa kansikuvan, nimen, kirjailija ja intuitiitioni perusteella. 95% näin valituista kirjoista on ollut onnistuneita valintoja. Ja niin myös tämä; Kata kärkkäisen: Minä ja morrison (tammi, 1991). Kirjassa n. 20-v. nuori nainen harhailee elämässään, haluaisi saada jotain pysyvää, parempaa, mutta on jo lähes luopunut toivostaan.
Jo ensimmäisellä sivulla olevat lausahdukset naisen omasta elämästä olivat niin lähellä minua, että minun oli pakko lukea eteenpäin. Todelllisuudessa kirja ei ollut täydellinen ja juonikin on käytety jo kymmenissä kirjoissa, mutta ne pienet lausahdukset ympäri kirjaa sopivat myös minuun ja siksi kirjan arvostus nousi.


Loppuarviointi:
Olen ehkä liian "tunnepitoinen" lukija ja ajattelen liikaa, mutta se on minun tyylini enkä aio todellakaan ikinä vaihtaa sitä. Tyyliini kuuluu myös kirjoittaa ylös kirjoissa olevia hyviä lauseita ja myös sen takia luen liian "tunteikkaasti".
Mutta yhtä asiaa en hyväksy: kun arvostelijat arvostelevat kirjoja, he eivät ajattele vain kirjoja (kuten pitäisi olla) vaan myös sen henkilön (julkkiksen) elämää. Näin myös on tänään kun Anssi Kelan esikoiskirjan arvostelut ilmestyivät (ne ensimmäiset).


P.s. Sain tietää vasta etsiessäni kirjan arvosteluja, että elokuva "Minä ja morrison" perustuu tähän kirjaan. Tai sitten se saattaa johtua etten ajatellut asiaa (seli, seli).

Innostusta innostuksesta

Miten nopeasti voi innostus asiasta lakata sen asian alkamisen jälkeen, jos innostus on alkanut 2½ kk ennen asian alkamista?
Eikö tule mitään mieleen?
No, minäpä kerron; 5 minuutissa.
Ja mistä on kyse?
No, minäpä kerron.
Uuden kouluni ensimmäinen lukuvuosi loppui tuossa kesäkuun ensimmäisenä päivänä. No, koska eräästä syystä en pääse tapaamaan ihmisiä paljon kesällä, odotan innoissani koulun alkua. Olin innoissani jo melkein koulun loppumisesta alkaen (vaikka totta puhuen lomakin tekee hyvää (: ). Ja kun koulu taas pääsee kunnolla vauhtiin, istun ensimmäisellä tunnilla, niin kiinnostus lopahtaa melkein heti. No, ei ehkä ihan heti, mutta melko lähellä ollaan (etenkään jos oppiaine, eikä se aihe, josta tunnilla käsitellään 8lta aamulla).

Täytyy kyllä totuuden nimessä sanoa, että vaikka tunti ei ollutkaan kaikkein kiinnostavin, niin kyllä seuraavat tunnit jo parantivat tätä asiaa :) Siis innostuksen pysymistä innostuksena.

P.s. Innostus innostuksen vuoksi ei ole vain innostusta innostuksen kohteeseen.

Blogin aloitus

Tulipas nyt virallinen aloitus, mutta kai sen nyt pitää ollakin. Ehkä sitten myöhemin voi hieman löysäillä.

Blogin pitäisi tulevaisuudessa tulla käsittelemään tälläisen pienen "yksi-siipisen" ihmisen miettetä. Aiheina voi olla rakkaudesta sotaan ja kiireisestä opiskelusta nukkumiseen. Mitä pienen ihmisen päähän nyt sattuu ikinä mahtumaankaan. Huomioikaa tosin, että sinne päähän ei mahdu kovin paljon asioita.

Yritän päästä mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman usein kirjoittamaan, mutta pienellä ihmisellä kun on suuren ihmisen kiireet, niin aina ei ehdi.
Ei edes joka toinenkaan kerta.