Kuulumisia...

Juu, mun pieni sisäinen lupaukseni, että voisin jopa Ainakin 1krt/vko postailla tännem tais nyt vähän kusasta, tai itseasiassa meni jo aika kauankin sitten :D Joten olen tyytynyt siihen, että joskus sitten vaan tulee kirjoitettua enemmän ja joskus hieman vähemmän. Niin kuin niiden käsityö-projektienkin kanssa. Niissä on nyt taas pidetty puolentoista viikon tauko (paitsi! siitä tulee kohta myöhemmin :D) Mutta yleisesti siihen tulee pieni parannus kun nyt on sellainen koeviikon tapainen tulossa ja sehän tarkoittaa lomailua (nim. lukio lukematta läpi :D), no ei mut kun ei oo tulossa kun 2 oikeeta koetta niin kyl se vähän lomailulta tuntuu..

Kävin muuten tuossa lauantaina katsomassa Mamma mia -elokuvan ja voin sanoa, että olen positiivisesti yllättynyt. Ensinnäkin 5€ hinta ei ollut paha (ja tänään saapui 1 lisälippu Saarioisten kilpailusta :D) ja olin halunnut nähdä kyseisen elokuvan siitä asti kun se nyt on elokuvissa pyörinyt. En nyt juonesta sen enempää kuin, että musikaalin tapainen, perustui täysin ABBAn musiikkiin ja oli todellakin viikon piristys :D Yllättävintä kumminkin oli, että tunnistin Kaikki (!) biisit ja teki jossin kohdin lähteä mukaan laulamaan. Suosittelen, jos ette ole nähneet :D

Nyt taas pikapostaukseni karkasi teksti-postaukseksi, mutta ei se haittaa :D

"eräs vadelma kiihottaa minua" "mikä vadelma, se polka vai?" "tyhmä se on mansikka ja Tämä vadelma ei ole mikä tahansa mansikka vaan juuri SE mansikka" "HÄH"

Selittämistä ja kuuntelemista

Miten joku osaakin aina sanoa juuri ne oikeat sanat ja juuri vielä oikealla hetkellä? Minulla ainakin on sellainen-selittämis ongelma. Kun pitää kertoa jotain tai kirjoittaa jotain lyhyesti, niin ainakaan silloin ei onnistu. Jos selitän toiselle ihmiselle, niin huidon ja viiton käsilläni, että toinen ymmärtäisi paremmin, vaikka ei sitten ymmärtäisikään yhtään. Hankalaaa. Joskus tähän blogiinikin kirjoittaessa on ongelmia, koska en osaa kirjoittaa asioita niin kuin haluaisin ja epäilen, että ymmärtääkö kukaan näitä tekstejä :D

Lisäksi on ihanan kamalaa, kun puhut jonkun kanssa. Etenkin, jos kyse on jostain syvällisestä, etkä löydä oikeita sanoja. Minulla tilanne kääntyy silloin usein koomiseksi, vaikka tilanne ja asia olisikin hieman vakava, se on aika ikävää :( Sitten sitä häpee itseään, ja se on vielä ikävämpää...mutta kyllä siitäkin selviää, jos vain toinen ymmärtää.

Jos en joskus pääse selittämään tai kuuntelemaan, minulla on yllensä hieman "vajaa" olo. Niin kuin silloin, jos en esimerkiksi ole päässyt soittamaan pitkään aikaan tai kuuntelemaan musiikkia. Olen ihminen joka kaipaa tuntelua, mutta toisaalta myöskin remuamista ja selittämistä.

No, nyt tuli pitkä kirjoitus, mutta olen tälläinen, kun saan päähäni jotain niin se on pakko toteuttaa, ja voin sanoa, että kun kirjoitin tämän, en pysähtynyt lainkaan. Annoin tajunnan virrata... Syvällistä... Olen väsynyt.... Pitäisi koulutakin jossain vaiheessa.... Ehkä nyt.... No, nyt lopetan... Ihan varmasti.... No nyt.... No Nyt.

Innostuksia toteutettu : )

Jess, olen saavuttanut Vihdoinkin jotain jota olen miettinyt tekeväni jo aikoja ja nyt olen tehnyt sen. Muistatte varmaan kun kerroin hienoista ompelu suunnittelmista, no nyt olen toteuttanut ensmmäisen *aplodeja* "kiitos, kiitos". No joo, tässä tullee..

Se nyt on väärin päin ja kaikkea muutakin, mutta tuosta siis lähdin liikkeelle (kuva on Suuri Käsityö 10/08, siis uusin).

Innostuneena tuosta (täydellisyydestä) kuvittelin itsekin pääseväni samoihin joten ei kuin väkertämään...

Kuvat ovat valitettavasti erittäin huonolaatuisia, kuvat otettu yöllä, pimeässä, ainoana valona pöytälamppu joka on kaukana ja läppärin valo, eli suomeksi sanottuna ei juuri mitään, mutta kyllä tuosta erottuu kaikki tarpeellinen, eli aherrettu on :D

Ja kun sellaiset viikko oli aherrettu hyvinkin aktiivisesti (niin varmaan :D) niin lopputulos oli jotain tämän kaltaista ->



En nyt ihan hirveän pettynyt tuohon ole, olishan se tietenkin voinut olla vielä parempikin...

No ei vaiskaan,. olen ihan älyttömän tyytyväinen noihin :D Ja innostuin vielä enemmän ja tekeillä on lisääkin :)

Voin sitten joskus näyttää kun ne on yhdistetty johonkin esim. laukkuuni :D

Nyt te tietenkin luulette, että tämä innostukseni loppui tähän ja en tee enää mitään, mutta olette väärässä, heheh. Sillä olen jo aloittanut seuraavaa "haastetta" eli käsityö-projekstiani. Seuraavassa peni vilkaisu siitä :D

Eli tuossa on tarvikkeet, josta lähden toteuttamaan seuraavaa ideaani ja sanotaanko, että olen aika ylpeä jos se onnistuu, ja sitä paitsi oln jo aloittanut, joten valmista voi tulla melko piankin (nnin varmaan :D)

Mutta nyt on aika siirtyä koulumaailman puolelle eli läksyn tapaisia tekemään. Huomenna on katsokaas ensimmäinen koulupäivä yli viikkoon, ikävä tullee vaan oleskelua kotona, mut ei voi mitään.

P.s. Fanittamani artisti ei aio esiintyä vuoteen, eli seuraavan kerran vasta kun uusi levy ilmestyy ja se tarkoittaa sitä etten pääse hänen keikoilleen lähes KAHTEEN VUOTEEN!!! Byäääääääh!!!!

Wanhojen tanssit 1

Aika moni varmaan arvaa mitä yritän tässä kirjoittaa. Eikö? No en jaksa selittää, mutta sillä kumminkin lukion 2. luokkalaiset juhlistavat sitä kuinka heistä tulee koulun vanhimpia oppilaita. Ennen (n. 10 vuotta sitten ja joskus nykyäänkin) oli tarkoitus olla vanhat tanssit eli pukeudutaan vanhasti (hienoihin rokokoo ja barokki asuihin) mutta nykyään tytöt pukeutuvat yhä enemmän ja enemmän iltapuku tyyppisiin pukuihin, mutta perinteet eivät ole kadonneet mihinkään.



Mutta en ollut puhumassa mistä wanhat tulevat vaan omista, tulevista wanhojen tansseista. Ja koska olen tyttö, aihealue on hyvinkin ajankohtainen (wanhoihin ei ole aikaa enää kuin n. 4 kuukautta!!!) joten pieni muistilista voisi olla paikallaan.

*Pari (on, vaivalla saatu, ei ollut eka vaihtoehto, mutta tulee nousemaan/on noussut ykköseksi)

*Puku (äiskä lupasi tehä, kaavat ja ohje on, kunnon wanha puku, josta vaan kamalat pallohihat poistetaan, kokeiluversio pitäisi tehdä kk:n kuluessa, väriä ei päätetty, kohta tulee kiire)

*Kengät (ei haluakaan, kts. edell. väri)

*Kampaus (en mene kampaajalle, äiskä tekee, ei olla kateltu Vielä, kohta pitäis ruveta etsimään malleja)

*Meikki (minä ja äiskä tehään, ideoita ei oo, varmaan joku yksinkertainen)

*Tanssiminen (harkat alkaa heti tammikuun alussa ja kestää wanhoihin asti)



Eli johtopäätös voisi olla, että suurin ongelma tulee olemaan lähiaikoina puvun kanssa, voin Ehkä yrittää laittaa jotain kuvia kyseisestä suunnitelmasta. Ehkä



P.s. "mä vaan ajattelin kun katsos kun mulla tai siis meillä tai siis me 2 :set tanssitaan wanhat ja mulla ei niinku tiiätsä, niin ajattelin et oisko mahdollista et sä niinkun tiiätsä?" "Siis, anteeks mitä?" "Siis mä vaan ajattelin, et voisitsä niinku sit mun kanssa.." "no sano jo" "*yskäisyjä* siis voisitsä tanssii wanhat mun kaa?"

Töitä, työtä ja vähän vapaata

Heh, tällä hetkellä olen lomalla, siis syyslomalla ja mullahan pitäisi olla aikaa toteuttaa hienoja suunnitelmiani. Olen kyllä suunnitellut ja materiaalia on tulossa kun ehdin laittaa kuvia koneelle. Mut mitä sitten on tullut tehtyä. Muutaman päivän raportti voisi olla ihan kiva, vai mitä?

Töitä: Tuossa viime lauantaina äiskä soitti ja kysyi haluaisinko tulla hänen työpaikalleen tiskariksi. No minähän rahan perässä kuolaten tietysti suostuin asiaan ja siellä vietettiin sitten aikaa iltavuorossa (ei väsyttänyt tietenkään :D). Palkka minulle ohjautuu erään työnvälitystoimiston kautta joten heiti sinne yhteystietoni. Viettäessäni lisää lomaa sain heiltä viestin uudesta työtarjouksesta ja volà minulla on jälleen töitä (rahaa :D)

Töitä: Leirit on aina ihania ja kun jos olet vielä ohjaajana niin rahaa pukkaa ja vielä pidän lapsista niin eikös paikka leirillä silloin ole minun. 2 päivää ei varmaan kovin monesta tunnu kovin pitkältä, mutta "ihanien" 30 lapsen kanssa oleminen ei aina ole juhlaa (etenkään kun puolet ajasta kannat näitä suloisia veitikoita sylissään. Mutta kivaa oli ja varmaankin jouluna lähdetään uudestaan.

Vapaa: Muut päivät olenkin sitten viettänyt äiskän kaa kierrellen kirppiksillä (1950-l. aikakauslehtiä) ja muualla kierrellen ja Nukkuen.

No, nyt tuli hieman kirjoituspainotteinen kirjoitus, mut kai sitä pitää hieman korvata kun en oo pitkään aikaan kirjannu.

P.s. En lupaa, mut yritän laittaa kuvat v:loppuna koneelle, joten kädentaitoja on ainakin luvassa, jos nyt saan kuvat :D

Kieleni, 150

Minulla on kieli. Se on minulle tärkeä.


Ilman kieltä en olisi minä. Ilman kieltä en olisi mitään.


Kielellä voin tehdä paljon; laulaa, puhua, tehdä temppuja.


Jos minulla ei olisi kieltä, en voisi puhua. Jos minulla ei olisi

kieltä, en voisi laulaa.


Joskus kieleni muuttuu punaiseksi, niin kuin viha.


Joskus kieleni muuttuu siniseksi, niin kuin kylmyys.


Kielen avulla saan ystäviä. Kielen avulla ylläpidän ystävyyttä.


Minulla on kieli ja siitä en luovu. Minulla on kieli ja siitä en pysty luopumaan.


Minussa on kieli ja se on minun. Minulla on kieli ja se on minun.

150 merkkiä luettavaa

No, ei nyt noin vähän oo tulossa. Otsikko vaan hieman viittasi koulun juhliin joita vietettiin tänään ja minähän sitten satuin esiintymään siellä "muutaman" kerran. Tykkään nimittäin osallistua...

Sitten hieman "tärkeämpiin" asioihin :D Olen viettänyt viimeisen puoli vuotta erään ongelman kimpussa. Tajusin tämän ongelman viime helmi-/maaliskuussa ja siitä asti se on pyörinyt mielessäni, kuin pillastunut kärpänen. Kesällä katselin ja tutkin ympäröivää maailmaa niin, että olisin syksyllä valmis. No, syksy tuli ja koulu alkoi. Ongelma oli edelleen ja vastausta ei löytynyt. No, minähän en pienistä pillastu, vaan ylväästi jatkoin tutkintaa. Sitten vastaus kuin varkain käveli eteeni. Mietin n. kuukauden, että pitäisikö tehdä jotain, mutta ajattelin odottaa. Kunnes vihdoin tuli syys-/lokakuu ja minä sain tilaisuuden jota olin odottanut. Sain tilaisuuden jota en saisi hukata. Sain tilaisuuden ja niin käytin sen ja nyt olen ylpeä siitä.

Istun tällä hetkellä kotona typerä virne naamallani. Se on ollut siinä jo 4 päivää ja pysyy siinä vielä ainakin pari viikkoa. Ja sen jälkeen aina kun tulee kumma kutina ja tunne siitä, että joku tekee jotain.

P.s. Virnistys vain virnistyksen tunteen takia ei ole virnistyksen oikea tarkoitus

Vapaa-aika ja oma elämä???

Olen huomannut opiskelujen edetessä, että vapaa-aika on yleensä aika haluttu asia ainakin minun kaveripiirissäni. Ainakin itse kuulun niihin ihmisiin keiden on pakko hankkia kaikki tekeminen, vaikka tietää, että tekemättömien asioiden lista on jo aikamoinen.

Tälläisen kalenterin jos saisi edes joka toinen viikko niin olisin SUPER-onnellinen :D

Jos mietin vaikka viime kevättä (joka on yleensä tälläiselle henkilölle kuin minä, täysi kaaos). Ensinnäkin minulla oli 1 perusharrastus, eli tapahtuu säännöllisesti kerran viikossa. Lisäksi 1 lisäharrastus, joka toimii 1krt/vko, mutta eri päivinä ja aikoina. Lisäksi koulu tuo omat pienet harrastuksensa läksyineen ja muine projekteineen ja tutkielmineen. Sitten tähän tulee mukaan minun ihana luonteenpiirteeni: Jos kysytään "kuka haluaisi tulle tähän..", "olisiko ketään vapaaehtoista.." tai muuten johonkin siihen tyyliin nioin voi olla 100% varma, että minä vastaan kyllä ja lähden projektiin. Yleensä ne ovat ihan mukavia, mutta jos niitä tulee 10 ja jokainen vaatii oman panostuksensa ja aikansa, niin siinä se oma elämä ja vapaa-aika on hieman kortilla.

Tälläinen yleensä kalenterini on, kun olen haalinut sinne kaikki osallistumiset ja kun harjoituksia on yleensä se 3krt/vko :D

No, tähän saakka olen selvinnyt ihan kohtalaisesti, tietysti tämän koneen saamisen jälkeen on hieman homma karannut käsistä (etenkin läksyjen osalta :D). Mutta olen kehittynyt asiassa. Olen sanonut kavereilleni, että jos tulee tilanne johon voisi mennä, niin kaverini saa sanoa, että: "älä tee sitä!!!"

Ps. Ensimmäiset kuvat laitettu, *onnellinen virnistys* (jos edes näkyvät :D )

Aloitusta ja jättämistä

Olen kova ajattelemaan. Sekä keksimään. Ja myöskin innostumaan. Valitettavasti tämä innostus kestää vain hyvin vähän aikaa ja se sattuu yleensä harmittamaan.

Ajattelin, että tekin pääsisitte hieman tutustumaan minuun ja siihen kaikkeen mitä joskus päässäni liikkuu ja mitä joskus innostun tekemään. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että pääsette heti tutustumaan siihen kun vain saan kamera ohjelman toimimaan tällä koneella ja saan kuvia siirrettyä koneelle.

Ensiksikin täytyy mainita, että olen alkanut lukea hirveästi muiden ihmisten blogeja. Ja yleensä saan inspiraatioita näiden blogien pohjalta ja haluan itsekin tehdä jotain sellaista. Tietenkään en koko blogia jaksa tehdä pelkästään yhdestä aiheesta vaan ajatteli yksi postaus/yksi idea. Kuulostaa ehkä omituiselta mutta minusta ihan toimivalta.

En tietenkään halua kopioida kenenkään ideaa joten teen niistä tietenkin omanlaiseni. Lisäksi jos joku innostuu myös näistä asioista niin laitan linkkejä MINUN mielestä hyviin paikkoihin. (Tämä nyt oli ihan sen takia, että jos joku loukkaantuu/vihastuu, että kopioin hänen ideansa)

Tietenkin teitä nyt kiinnostaa, että mitäköhän minä sitten aion laittaa tänne, mistä minä nyt niin hirveästi innostun. No esim. :
*Muotiblogit (minusta hirveän mielenkiintoisia, en sitten tiedä miten toteuttaa :D)
*Skräppäys (toinen hyvin kiinnostava osa-alue, täytyisi vaan keksiä idea :D)
*Ompelu / tilkkutyöt (kun vaan ehtisi joskus opiskeluilta tehdä :D)
*Neulominen (siis lankaa ja puikot, en osaa selittää)
*Askartelu (ja muukin näperrys :D )
*Valokuvaus (huono kamera, mut kuvaan silti :D )

On muitakin, mut tuossa nyt on ne mitä ekana tuli mieleen. Noita siis olis tarkoitus esitellä lähi aikoina (= tarkoitus et yli 5 juttua esittelisin ennen joulua :D).

Nyt vaan puuhaamaan...

Kummallisia tapaamisia...

Ihmiset ovat kummallisia. Eivät kaikki, mutta suurin osa.

Ihmisillä on monta eri puolta itsessään. Se minkälaisia he ovat kotona, koulussa, kavereiden kanssa, harrastuksissa. Myös erilaisten henkilöiden seurassa käyttäydytään ja ollaan eri tavoin.

Olet koulussa, hengaat kavereiden kanssa. Ihmiset juttelevat kanssasi tunneilla, kun heillä on kysyttävää tai jotain asiaa. Voit olla melkein ystävä joidenkin melkein tuntemattomien tyyppien kanssa. Juttelette vapaasti lähes mistä tahansa. Teillä on mukavaa.

Koulu loppuu, kävelet ulos porteista. Sanot "heit" tuttaville, kavereille ja ystäville. Kuluu n. 10-15 min. Näet ne kaverit/tuttavat kauppakeskuksissa. Katsot heitä ja tervehdit. He eivät teee mitään. Mietit onko itsessäsi jotain vikaa vai mistä kiikastaa. Näet toisen tuttavan. Nyt et moikkaa vaan vain katsot häntä tuttavallisesti. Hän vilkaisee sinua ja kävelee ohi. Nyt alat miettimään, että mikä on vialla. Häpeävätkö he pysähtyä juttelemaan kanssasi tai edes sanomaan moi. Lopuksi mietinnän jälkeen tyydyt vain siihen ajatukseen, että sinä olet "vain" koulukaveri, etkä kuulu henkilön vapaa-aika kavereihin.

P.s.Ihmiset ovat kummallisia, mutta niin olet sinäkin

Soljuvaa sohjoa...

Mitä tehdä, kun olisi miljoona tekemätöntä asiaa?
Mitä kuuntelisi, kun muistissa on miljoona biisiä?
Mitä ajattelisi, kun on miljoona ajatusta?

sataa, vain sataa. Elämä valuu hukkaan
sataa, vain sataa. Itkukin peittyy sateeseen
sataa, vain sataa. Olisi paistanut edes aurinko

Milloin olet jotain muuta, kuin nyt olet?
Milloin tunnet jotain muuta kuin nyt?
Milloin olosi on erilainen, kuin nyt?

on tyyntä. Toivon että jäisit
on tyyntä. Toivon että puhuisit
on tyyntä. Toivon, että rakastaisit

Milloin tuntuu siltä, kuin nyt tuntuu?
Milloin tuntuu siltä, kuin nyt pelottaa?
Milloin tuntuu siltä, kuin nyt paleltaa?

aurinko. Sinä pidät
aurinko. Sinä välität
aurinko. Sinä rakastat

Arvioita

Ensiksi tosiasiat:
Luen kirjoja
En ole kirja-arvostelija, pidän jopa hyvinä kirjoja, joista arvostelijat antavat 1-2 tähteä
Pidän kirjoista

Alkuhöpinöitä:
Luin tuossa muutama päivä sitten Kata Kärkkäisen esikoisromaanin Minä ja morrison. Ja pidin kirjasta. No, ajattelin sen jälkeen kirjoittaa tänne, kuinka hyvä ja loistava kirja se on. En tehnyt sitä. Ajattelin, että kun tätä tekstiä sitten lukee joku, joka tietää jostain jotain ja kertoo minulle kuinka en ymmärrä yhtään mitään, sehän on ihan p***a kirja.

Oikeita arvioita:
Suunnitelma: menen internetin ihmeelliseen maailmaan, lainaan muutamia lauseita kirjan arvosteluista ja väitän, että kyllä, näinhän se on. No, kun pääsen nettiin, en löydäkään arvosteluja kirjasta, kaikki arvostelut ovat vain kirjaan perustuvasta elokuvasta Minä ja morrison. No, en häkelly. Siirryn Kata Kärkkäisen omille sivuilleen ja katson mitä mieltä Kärkkäinen itse on: "...heittäydyin touhukkaana työhön aavistamatta lainkaan että tällä kertaa en joutuisi ainoastaan ennakkoluulojen riepoteltavaksi vaan että minulle yritettäisiin laittaa suitsia ja jopa kirjallista kuonokoppaa". Kun viimein löydän myös muita arvosteluja, huomaan saman tyylin säilyvän. Kukaan arvioiden kirjoittajista ei ole pitänyt kirjasta ja he ovat antaneet Kärkkäisen menneisyyden vaikuttaa arviointeihin. No, en välitä.

Oma arviointi:
Yleensä kun valitsen kirjoja kirjastolta, en lue takatekstejä. Voin olla hieman tyhmäkin, mutta valitsen kirjoja pääasiassa kansikuvan, nimen, kirjailija ja intuitiitioni perusteella. 95% näin valituista kirjoista on ollut onnistuneita valintoja. Ja niin myös tämä; Kata kärkkäisen: Minä ja morrison (tammi, 1991). Kirjassa n. 20-v. nuori nainen harhailee elämässään, haluaisi saada jotain pysyvää, parempaa, mutta on jo lähes luopunut toivostaan.
Jo ensimmäisellä sivulla olevat lausahdukset naisen omasta elämästä olivat niin lähellä minua, että minun oli pakko lukea eteenpäin. Todelllisuudessa kirja ei ollut täydellinen ja juonikin on käytety jo kymmenissä kirjoissa, mutta ne pienet lausahdukset ympäri kirjaa sopivat myös minuun ja siksi kirjan arvostus nousi.


Loppuarviointi:
Olen ehkä liian "tunnepitoinen" lukija ja ajattelen liikaa, mutta se on minun tyylini enkä aio todellakaan ikinä vaihtaa sitä. Tyyliini kuuluu myös kirjoittaa ylös kirjoissa olevia hyviä lauseita ja myös sen takia luen liian "tunteikkaasti".
Mutta yhtä asiaa en hyväksy: kun arvostelijat arvostelevat kirjoja, he eivät ajattele vain kirjoja (kuten pitäisi olla) vaan myös sen henkilön (julkkiksen) elämää. Näin myös on tänään kun Anssi Kelan esikoiskirjan arvostelut ilmestyivät (ne ensimmäiset).


P.s. Sain tietää vasta etsiessäni kirjan arvosteluja, että elokuva "Minä ja morrison" perustuu tähän kirjaan. Tai sitten se saattaa johtua etten ajatellut asiaa (seli, seli).

Innostusta innostuksesta

Miten nopeasti voi innostus asiasta lakata sen asian alkamisen jälkeen, jos innostus on alkanut 2½ kk ennen asian alkamista?
Eikö tule mitään mieleen?
No, minäpä kerron; 5 minuutissa.
Ja mistä on kyse?
No, minäpä kerron.
Uuden kouluni ensimmäinen lukuvuosi loppui tuossa kesäkuun ensimmäisenä päivänä. No, koska eräästä syystä en pääse tapaamaan ihmisiä paljon kesällä, odotan innoissani koulun alkua. Olin innoissani jo melkein koulun loppumisesta alkaen (vaikka totta puhuen lomakin tekee hyvää (: ). Ja kun koulu taas pääsee kunnolla vauhtiin, istun ensimmäisellä tunnilla, niin kiinnostus lopahtaa melkein heti. No, ei ehkä ihan heti, mutta melko lähellä ollaan (etenkään jos oppiaine, eikä se aihe, josta tunnilla käsitellään 8lta aamulla).

Täytyy kyllä totuuden nimessä sanoa, että vaikka tunti ei ollutkaan kaikkein kiinnostavin, niin kyllä seuraavat tunnit jo parantivat tätä asiaa :) Siis innostuksen pysymistä innostuksena.

P.s. Innostus innostuksen vuoksi ei ole vain innostusta innostuksen kohteeseen.

Blogin aloitus

Tulipas nyt virallinen aloitus, mutta kai sen nyt pitää ollakin. Ehkä sitten myöhemin voi hieman löysäillä.

Blogin pitäisi tulevaisuudessa tulla käsittelemään tälläisen pienen "yksi-siipisen" ihmisen miettetä. Aiheina voi olla rakkaudesta sotaan ja kiireisestä opiskelusta nukkumiseen. Mitä pienen ihmisen päähän nyt sattuu ikinä mahtumaankaan. Huomioikaa tosin, että sinne päähän ei mahdu kovin paljon asioita.

Yritän päästä mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman usein kirjoittamaan, mutta pienellä ihmisellä kun on suuren ihmisen kiireet, niin aina ei ehdi.
Ei edes joka toinenkaan kerta.