Leireilyä

Blääh... Hiihtolomaviikosta on nyt jäljellä enää viikonloppu ja mä en oo ees tehnyt mitään. Niin no, paitsi ollut viikon leireilemässä. Olen sen verran mukana seurakunnan hommissa, että isosenakin on muutamia kertoja tullut oltua ja tämä on nyt 3. leiri jolla olen ollut isosena.

Ensin hieman arvelutti lähteä ollenkaan tälle leirille, sillä olen jo 3 vuotta leiriläisiä vanhempi (tuli mieleen, et apua, nyt saatte tietää mun iän, mut sit muistin, et oon kertonu wanhoista, jotka on lukion 2. vuonna :D). Leirillä kyllä kaikki epäluulot haihtuivat kuin savuna ilmaan. Joku ulkopuolinen olisi jopa voinut väittää, että olen jopa heidän ikätasollaan. No, ei nyt ihan niin (mitä pahaa on siinä, että leireillä antaa kaikkensa:D)

Leiri itsessään oli tosi mukava. Ihania ihmisiä, ihanaa tunnelmaa ja muutenkin ihania juttuja. Tällä porukalla oltiin tavattu jo aikaisemmin, joten jotain jo tiesi ihmisistä. Valitettavasti vaan ikinä ei kannata olettaa yhtään mitään. Me nimittäin oletettiin asioita, mutta ei ne sit toimineet niiin kuin olisi pitänyt. Tuntuu vaan et ikinä ei (millään) leireillä jaksa odottaa sinne viimeisiin päiviin, jolloin vasta oikeasti ryhmä toimii täydellisesti. Itse ainakin elän sellaisessa harhakuvitelmassa, et jos ryhmä tapaa kerran, niin se toimii täydellisesti. Ja hah!

Valitettavasti mä vaan alan olla jo hieman kyllästynyt tähän leireilyelämään. Monta kertaa tuntu siltä, et en enää koskaan mene ripareille (kumminkin varmaan oon taas ens kesänä taas lähössä valvojaks yhdelle ja sit toiselle, jonka ennakkoviikonlopussa olin tuossa kuukausi sitten :D). Toisaalta taas muutaman kerran tuli sellanen fiilis, et mä en ikinä haluu lähtee pois. Ens kesänä voi olla vähän outo fiilis, jos ei mee mihinkään. Tai viimeistään kesä -10 voi olla outo (mut epäilen, et silloin mulla on niin paljon muita juttuja, et silloin ei enää ripareita ajatella :D). Onneks mulla on sentään varkkari(=varhaisnuorten)leirit, joilla saa viihtyä (esim. ens viikonloppu :D)

Mut vaikka ehkä ystäviä ei itse leiriläisistä tule (isoset on asia erikseen:D), niin jäi sieltä silti aika herkulliset muistot :D Sanotaanko, et on leirejä joissa tapahtuu ja leirejä joissa sattuu, mut tällä leirillä Sekä sattui, Että tapahtui. Ensinnäkin mä sain 3 kuhmua (lamppu kaatu, törmäsin toiseen leiriläiseen ja törmäsin seinään), liekkipierut (ette edes halua tietää), haava päässä, kuhmuja, mustelmia, nyrjäytyksiä, partavaahtoa lattioilla, huoneitten lattiat täysin tahmeita..

Lisäksi pääsin minäkin kokeilemaan pokka-vesi-pokeria (häviät: juot lasillisen vettä, hymyilet: puoli lasia, naurat: koko lasi vettä). Me pelattiin sitä 2 tuntia. 5 ihmistä, hävisin aina n. joka 4:n, mut sit repeilin kaikelle mahdollisille, joten jouduin juomaan ihan sikana vettä. Yks joutu luovuttamaan, siinä vaiheessa päätettiin, et pelataan enää 20 minsaa, ettei pyörrytä ihan kokonaan. Sen jälkeen mulla ja yhel pikkusel tuli törkee taisto siitä, kumpi luovuttaa. Kumpikin halus luovuttaa, mut ei voinu, sillä kyse oli "elämästä ja kuolemasta". loppujen lopuks kumpikaan ei luovuttanu, mut pelin lopussa juoksu oli kovaa :DDD Muutenkin tää tyyppi oli vähän outo. Kumilenkit, vampyyri ja huppuun piiloutuminen tulivat tällä viikolla selviksi.

Mutta, ettette ihan kyllästyisi mun "hauskaan" sepustukseen, vois tähän loppuun laittaa yhden kivan jutun, joka mun piti kertoo leirillä, mutta kun ei annettu mahdollisuutta.

Mies käveli kadulla, katsoi taivaalle ja huusi

"Katsokaa, enkeli!" Ohikulkijat nauroivat

ja sanoivat: "Nehän ovat vain pilviä,

tyhmeliini."

Ajattele, miten ihanaa olisi

nähdä enkeleitä siellä missä muut näkevät

vain pilviä, ja miten surullista olisi nähdä

vain pilviä siellä, missä on enkeleitä.

(Kirjasta: Katso meitä, enkeleitä! Toimittanut Leena Järvenpää)

Löysin kamerasta uusia (!) asetuksia, esim. värin korostaminen, joten pitihän niitäkin sitten kokeilla, joten saatte nauttia kauniista kuvistani :D

Kiellettyjä hedelmiä

Kävin tuossa vähän aikaa sitten katsomassa elokuvan nimeltä Kielletty hedelmä. Kyseessä on jälleen yksi Dome Karukosken taidonnäytteistä (että löytyykin Suomesta vielä mahti elokuvaohjaajia Kaurismäen jälkeen).

Elokuva kertoo kahden tytön kasvutarinan. Tyttöjen juuret ovat pohjoispohjanmaan lestadiolaisyhteisössä ja arvot pohjautuvat sinne. Kuitenkin nyt toinen tytöistä haluaa kokeilla jotain uutta ja lähtee Helsinkiin kokeilemaan "oikeaa elämää". Hänen ystävänsä lähtee mukaan matkalle, ikään kuin suojelusenkeliksi, mutta saa itsekin kokeilla minkälaista on viettää "tavallisen" ihmisen elämää.

Karukoski on saanut hienosti vangittua nuorten kasvun ja haurauden. Elokuvassa näkee, kuinka tytöt kamppailevat oman uskonsa ja vapauden rajoilla. Kuinka vaikeaa on antaa vaan mennä, kun oma arvomaailma taistelee vastaan jokaisella hengenvedolla.¨

Vaikka tunnelma kosketti hyvinkin syvältä, kuvasta puuttui silti jokin. Elokuva ei mielestäni oikein misssään vaiheessa päässyt itse asiaan. Mentiin vain koko ajan kohtauksesta ja taphtumasta toiseen. Vaikka hienot kuvakulmat ja kohdat olivatkin upeita, välillä tuntui, että ne olivat vain hienoja, elokuvan täytettä.

Lisäksi elokuvassa häiritsi liika "piilo"mainonta. Sen vielä ymmärrän, että nettisivuilla ym. on kaikennäköisiä mainoksia kyseisestä elokuvasta, mutta ei mainostuotteen tarvitse olla lähes jokaisessa kohatuksessa täydellisesti esillä. Lisäksi murre... Onhan ihan kiva saade vähän eri kuvakulmaa, mutta minä olisin jättänyt pois.

En silti väitä, että elokuva olisi huono tai siihen ei kannattaisi tuhlata rahojaan, päin vastoin. Elokuva on hyvä ellei jopa täydellinen. Menisin sen katsomaan milloin vain voisin uudestaan. Elokuvassa oli hauskoja kohtia, sai nauraa yllin kyllin, mutta myös vieräyttää muutaman kyyneleen.

Niin ja muutama sana yleisöstä. Nuoria pariskuntia (=tyttönen poikaystävänsä kanssa), ystävyksiä keskenään. Miehiä näkyi...juuri noissa pariskunta jutuissa, ei juuri muuten. (ja ei voida puhua kuin suht nuorista ihmisistä)

p.s. en sit ole mikään arvostelija, yritän vain kirjoittaa kohtalaisia tekstejä joista voisi olla joillekin hyötyä ja iloa.

kuva2

kuva1

Kuinka tyhmä ihminen voi olla?

Kaksi ihmistä tapaa toisensa. Toinen on se avoin ja toinen on se ujo. Toinen on se, jolla kalenteri pullistelee ja toinen on se, jonka sisälehdiltä löytyy vain käärepapereita.

Oli kerran kaunis syyspäivä. Käärepaperi päätti tehdä jotain erikoista ja puhui ja pölpötti. Se kertoili asioitaan ja kuunteli suurilla hörökorvillaan. Se taisi hieman ihmetelläkin, mutta ei se sitä näyttänyt. Kerran sitten se toinen vastasi ja sanoi asioita. Käärepaperi melkein repeytyi liiasta pomppimisesta, mutta pysyi silti viileenä.

Aikaa kului ja käärepaperi rupesi lentelemään karkkitaivaassa. Se toinen oli jopa ollut yhteydessä karkkipaperiin ja karkkipaperi rupesi selvittämään tämän toisen elämää. Se oli täysin hallitsematonta. Karkkipaperi ei enää ikinä voisi olla kenenkään karkin oma, paitsi sen toisen.

Kului päiviä ja kului viikkoja, kunnes tuli karkkien päivä. Karkkien päivänä kaikki karkkiin liittyvät (itse karkit, namut, suklaat yms. ja tietenkin karkkipaperit) asiat lähtevät suuren kulkueeseen ja matkaavat pitkän lenkin, jotta kaikki näkevät heidät. Tämän jälkeen olisi tulossa mahtavat juoksentelut ja käärepaperi aikoi kutsua myös hänet sinne.

Tuo mahtava paraati oli päättynyt ja juoksentelut alkoivat. Käärepaperi puhui paljon sille toiselle. Lopulta se toinen sanoi, että käärepaperi on ihan kiva karamellien päällä, mutta vain karamellien päällä. Käärepaperi tuli hieman surulliseksi, mutta tajusi, että se toinen oli oikeassa.

Lopulta käärepaperi tajusi, että muut ovat sen kavereita, vaikka käärepaperi olisi ihan hiljaakin. Ja käärepaperi oli jälleen hiljaa ja alkoi kerätä maailman parasta käärepaperi-kokoelmaa.

Ja mitä tapahtui sille toiselle. Se jatkoi kalenterinsa täyttämistä ja löytyhän sieltäkin yksi käärepaperi.

P.s. Täältäkin muuten löytyy sitten arvonta :D

Vanhoja ja uusia

Olen tällä viikolla (tai siis tänään :D) ruvennut miettimään ajankulua. Ja hieman sitä, mihin se oikein katoaa.

Itse asiassa kaikki alkoi siitä, kun puhuimme sohvilla kavereiden kanssa siitä, kuinka me nyt ollaan wanhoja. Samalla tajusimme, kuinka tyhjältä koulu tuntuu, sillä abit ovat lähteneet viime viikolla pois koulusta. Tajusimme, että nyt me ollemme (jälleen kerran) niitä pelottavia vanhimpia oppilaita joita syksyllä tulevat uudet ykköset katsovat ylöspäin. (siis kyllähän nykyisetkin ykköset katsovat meitä ylöspäin :D)

Lisäksi muistelimme, kun lukiotaipaletta aloittaessa (eli n. 1½ vuotta sitten), rehtori avauspuhettaan pitäessä kertoi, kuinka lyhyeltä ajalta tämä 3 vuotta tulee tuntumaan. Silloin vain nauroimme penkeissä, että niinhän sä luulet. Tää tulee olemaan niiiiin pitkä aika. No, tässä sitä nyt ollaan. Lähes itkemässä sitä, että kohta joudutaan lähtemään pois jo niin tutuiksi tulleista ympyröistä. Mutta ei nyt vielä ruveta itkemään. Vielä on vuosi aikaa ihanalle opiskelulle josta otetaan kaikki irti :D (yritä muistaa tämä, kun opiskelu tökkii ja laiskottaa)

Mutta siis tälläisiä fiiliksiä on liikkunut mielessä. Ja ette varmaan ikinä arvaa mitä yritän tässä samalla tehdä? No, lukea huomiseen ja perjantain kokeeseen. Tällästä tää on kun ketään ei oo kotona ja kannettava käden ulottuvilla :D


P.s. Niin, jos teitä kiinnosta, niin tuossa seuraavassa osoitteesta löytyy Go4itvol2-blogin 2-v synttäriarvonta :D
Go4itvol2-blogin-synttäriarvonta.

P.p.s Niin, ja semmoinen vielä loppuun. Viime aikoina aika moni muotibloggari on päässyt kirjoittelemaan niin, että siitä jopa maksetaan heille. Aletaan siis vihdoin Suomessakin tajuamaan, että blogi on aika vaikutusvaltainen media. (mm. FocusOnFashion:in
sivuilla käy n. 4000-5000 ihmistä päivässä)

P.p.p.s. nyt vois ehkä siirtyä lukemaan niihin kokeisiin :D

Melkein unohtui

Tänään on yksi päivistä, jotka ei vain sovi minulle. Tai siis juhlapäivä, joka ei minulle tarkoita mitään muuta, kuin hieman enemmän saapuneita ja lähetettyjä viestejä kännykässä. Mutta etten nyt pilaa tunnelmaa aivan täysi (ja uskon että ensi vuonna tilanne voisi olla toinen:D) niin täytyy nyt tämäkin päivä muistaa eli

Miksi muuten kaikki ystävänpäivä kuvat ovat täynnä sydämiä ja rakastavaisia??? Entäs se sinkkujen, eronneiden ja muuten ei niin rakastuneiden ystävänpäivä? Maailma on joskus tosi epäreilu. kuva täältä

Ja tuohon otsikkoon viitaten, olen unohtanut ystävänpäivän tänään ainakin jo 4 kertaa :D

P.s. muistakaa aikaisempi tämän päivän postaus

Wanhat 2009

Varoitus; superpitkä postaus, mut kannattaa silti lukea :D

Tässä on nyt tämä postaus josta nyt on ihan vähän aikaa vaan puhuttu ja höpisty. Eilen siis tanssittiin ja höpistiin ja naurettiin, juostiin liian pienissä kengissä ja muutenkin vähän kaikki meni pieleen, mutta toisaalta taas kaikki meni (melkein) juuri niin kuin pitikin :D

Mutta muistellaanpa menneitä. Itse asiassa, emme voi mennä ihan alkuun, mutta puvun
kanssa voimme mennä hyvinkin alkuun. Ja tähän postaukseen josta löytyy kuvia vanhoista käsityö-lehdistä.

No, kun niitä kuvia oli katsottu noin 25 kertaa, yritetty saada ohjeista selvää (tuloksetta) ja löydetty ohjeita joista voisi ruveta väsäämään pukua. Valitettavasti sen väsääminen kesti noin kuukauden ja jos olisi aloittanut hieman aikaisemmin, niin ei ehkä olisi tullut niin kiire (viimeinen viimeistely tehtiin keskiviikkona :D) Mutta siitä tuli kumminkin ihan hyä, ellei jopa täydellinen :D

Sitten taas järjestykseen. Tammikuussa, sitten alkoivat harkat ja siitäkin löytyy postaus täällä blogissa, tuolla tammikuun osiossa, sieltä löytyy myös kuvia kankaista ja sitten myös alaosan kuva, jota jouduin hieman leikkelemään, mutta voisihan tännekin nyt laittaa ihan oikeitakin kuvia siitä puvusta, vai?

Olen pahoillani kuvan huonosta laadusta, mutta voin sanoa, että se on otettu viime viikolla kiireessä, kun kaikki halusinvat nähdä puvun (siis sukulaiset yms.) eli siitä puutuu korut, hiukset on kuin mikäkin sekasorto, koko puku on aivan rypyssä, mutta tuollainen siitä tuli. Ja itse olen siitä älyttömän iloinen. Se on juuri sellainen jonka halusinkin ja toivoinkin.

Nyt te tietysti haluatte nähdä kuvia itse vanhojen päivästä. Voin kertoa, että omalla kameralla ei ole lainkaan kuvia. Tai joo, on siellä 2, mutta niissä olen sivuttain ja kaverini peittää mut. Eli lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että päivän kuvia puvusta on tulossa joko tähän tai tuleviin postauksiin. Kunhan vain saan niitä kavereiltani :D

Itse vanhojen päivä siis oli aivan mahtava. Heräsin siinä puol 7:n aikaan n. 5 tunnin yöunilla (ei käsitystä tarkkaan, mutta en saannut unta. (Oli kiva kuulla tanssiparilta, kuinka hän oli nukkunut n. 9 tuntia sikeästi ja oli nyt aivan virkeä :D). Olin niin ylpeä itsestäni sillä kampaus tehtiin n.15 minuutissa (no joo, meikkiin meni n. puoli tuntia:D)

Sen jälkeen lähdin koululle, jossa ensin vähän hengattiin, ihailtiin toisten pukuja, tervehdittiin ja oltiin tosi kohteliaita sekä jokaisesta parista otettiin yhteiskuva :D Tämän jälkeen ykkösvuositasolaiset (oikeinkirjoitus?) tekivät meille vanhoille kunniakujan saliin, jossa näimme ykkösten valmistelevat ylistysnäytelmät (08a 07a:lle, 08b 07b:lle,.. jne.), palkittiin paras ja sitten päästiin tanssimaan. Koska lukiossa oli 92 paria niin tanssimme kolmessa vuorossa (valitettavasti). Näitten jälkeen lisää valokuvia, odottelua, valokuvia ja syömään.

Syöminen itsessään meni hyvin. Kukaan ei tiputellut ruokaa syliinsä ja muutenkin ihan hyvin. Paitsi. Kun lähdimme kävelemään takaisin koululle (jo tässä vaiheessa huomautus: kokoa liian pienet ulkokengät). Koululla kun odotimme kyytiä hippokselle huomasin, että mun pikkulaukku oli jäännyt ruokapaikkaan. No, sitten juosten hakemaan se sieltä (Huom; kokoa liian pienet kengät, jäässä oleva tie) ja takaisin koululle, ja aikaa meni n. 13minuuttia :D Ja hyvin ehdittiin silti hallille :D

Hallilla olikin ihan mielenkiintoiset tunnelmat. Viimeiset viimeistelyt livebändin kanssa ja ramppausta ja sähellystä ympäriinsä. Oltiin hieman hermona ja ehkä vähän enemmänkin hermona.

Sit kello 5-6 oli hieman stressaavaa. Kaverit, tuttavat, ihmiset tuli sinne. Tosi hirmuisesti ihmisiä ja tuttuja. Lisäks kaverin hame repes joten sitä korjailtiin. Lisäks muutamat meikit meni vähän pieleen ja niitä korjailtiin. Sitten kello tuli 18.00, musiikki alkoi soimaan ja marssi kävelyllä keskelle salia sievästi jonossa.


Kuvaa illalta kun osa porukasta on kävellyt omille paikoilleen ja osa vielä tulossa paikoilleen


Tanssit meni ihan hyvin. Mitään ihmeellisen kamalia virheitä ei tullut, vain pieniä ja niissäkin hymyilin sen varran ettei kukaan huomannut mitään :D Parhaat tanssit oli ehdottomasti Salty Dog Rag (ei, en mennyt liian lujaa tai nauranut yhtään) ja oma tanssi (aah, hairspray). Kuvia kuulemma napsittiin katsomosta ihan kiitettävään tahtiin (osa filmikameralla (kyllä, filmikameralla) joten ihan heti ei oo näkyvissä) joten todisteita on ;D



Tanssien jälkeen vaihdettiin vaan vaatteita, otettiin muutamat kuvat ja lähdettiin jatkoille. Opin kyllä sen tällä kertaa sen että älä ikinä mene minnekään tuollaisiin yleisiin jatkopaikkoihin/baareihin ekana. Ihmiset tulevat sinne vasta myöhemmin ja tunnelmakin alkaa lämmetä vasta myöhemmin.



Jatkoilla olikin sitten ihan mukavaa. Tanssittua tuli ihan liikaa (sen huomasi tänään :D) ja etenkin kun käytät korkkareita yhtä jaksoisesti sen 18 tuntia :D ja juokset niillä. Mut tanssittua tuli, pääasiassa ystävien, mut oli siel pari innokasta tanssittajaakin :D



Mitä sitten voidaan sanoa näin kootusti. Älyttömän hauskaa oli. Ihania muistoja jäi. Liian nopeasti kyllä meni, mutta ei se haittaa ;D

P.s. En tällä kertaa päässyt Keskisuomalaiseen lehteen, nettiin videoihin enkä valokuviin. Jostain muualta kyllä saatan löytää itseni. Täytyy katsella ympärille :D
Ja kiitos kun jaksoit lukea tämän loppuun, vaikka olikin Erittäin sekavaa :D Ja kuvia on tulossa, i promise!

Ärsyttäää!!!

Olin sitten maanantaina jonottamassa lippuja Madonnan keikalle. No, kyseisessä paikassa n. 20 sai lippuja ja muut ei kiitos yhteyksien takkuilun.
Lisäksi sitten 12sta ilmoitettiin, että lippuja ei ole enää saatavilla, kaikki ovat menneet ja ensi viikon maanantaina mahdollisuus saada, jos on. No, kumminkin sain sitten illalla tietää, että lippuja tuli vielä "esiin" ja viimeiset liput meni vasta vähän ennen neljää. Eli olisin hyvin voinut soittaa sinne ja saada liput. No päästiin kuitenkin nettiin ja tän päivän keskisuomalaiseen :D

http://www.ksml.fi/video-kuva/videot/madonnan-konserttilippuja-jonotettiin-jyväskylässä/357074


Mutta onneksi hätä ei ole ikinä tämän näköinen :D Tuon alla olevan jutun (eli Live Nationin promoottorin) mukaan myyntiin tulee Lähipäivinä jopa 2000 lippua, sillä netin sekoilujen takia ihmiset osti "vahingossa" yli 6 lippua ja niin ei tietenkään saa tehdä _:D Nyt voi olla onnellinen, vähän aikaa :D

http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Jopa+kaksituhatta+Madonna-lippua+palautuu+myyntiin+l%C3%A4hip%C3%A4ivin%C3%A4/1135243418452

Ja vielä yksi linkki Madonnaan liitttyen. Huuto.net. Tuolta sivulta voi katsoa mitä trokarit pyytää ja millä hinnalla ihmiset (valitettavasti) ostavat lippuja. Tuota sivua päivittämällä saa ajankohtaisimman tiedon siitä, mitä Madonnan liput pääasiassa Helsingin keikalle maksaa :D

http://huuto.net/fi/showlist.php3?status=N&cat=%25&tits=Madonna+liput

No, toi viimoinen oli tollainen kevennys, älkää pahastuko :D
Mut nyt meen kattoo Pasilat, kun jäi viime viikkonen väliin. Kirjotusta on tulossa :D