Kuinka tyhmä ihminen voi olla?

Kaksi ihmistä tapaa toisensa. Toinen on se avoin ja toinen on se ujo. Toinen on se, jolla kalenteri pullistelee ja toinen on se, jonka sisälehdiltä löytyy vain käärepapereita.

Oli kerran kaunis syyspäivä. Käärepaperi päätti tehdä jotain erikoista ja puhui ja pölpötti. Se kertoili asioitaan ja kuunteli suurilla hörökorvillaan. Se taisi hieman ihmetelläkin, mutta ei se sitä näyttänyt. Kerran sitten se toinen vastasi ja sanoi asioita. Käärepaperi melkein repeytyi liiasta pomppimisesta, mutta pysyi silti viileenä.

Aikaa kului ja käärepaperi rupesi lentelemään karkkitaivaassa. Se toinen oli jopa ollut yhteydessä karkkipaperiin ja karkkipaperi rupesi selvittämään tämän toisen elämää. Se oli täysin hallitsematonta. Karkkipaperi ei enää ikinä voisi olla kenenkään karkin oma, paitsi sen toisen.

Kului päiviä ja kului viikkoja, kunnes tuli karkkien päivä. Karkkien päivänä kaikki karkkiin liittyvät (itse karkit, namut, suklaat yms. ja tietenkin karkkipaperit) asiat lähtevät suuren kulkueeseen ja matkaavat pitkän lenkin, jotta kaikki näkevät heidät. Tämän jälkeen olisi tulossa mahtavat juoksentelut ja käärepaperi aikoi kutsua myös hänet sinne.

Tuo mahtava paraati oli päättynyt ja juoksentelut alkoivat. Käärepaperi puhui paljon sille toiselle. Lopulta se toinen sanoi, että käärepaperi on ihan kiva karamellien päällä, mutta vain karamellien päällä. Käärepaperi tuli hieman surulliseksi, mutta tajusi, että se toinen oli oikeassa.

Lopulta käärepaperi tajusi, että muut ovat sen kavereita, vaikka käärepaperi olisi ihan hiljaakin. Ja käärepaperi oli jälleen hiljaa ja alkoi kerätä maailman parasta käärepaperi-kokoelmaa.

Ja mitä tapahtui sille toiselle. Se jatkoi kalenterinsa täyttämistä ja löytyhän sieltäkin yksi käärepaperi.

P.s. Täältäkin muuten löytyy sitten arvonta :D