Puu, jonka juuret kaivautuvat maan syvyyksiin
Puu, jonka runko nousee ylös taivaaseen
Puu, jonka oksat kietoutuvat maailmaa syleillen
Ja minä, joka seison taustalla
Kun on ihan hiljaista. Kun järven pintakin on tasaista tasaisempi. Kun ääninä on vain oma hengitys ja sydämensyke. Kun näet vain pilvettömän taivaan. Kun ympärilläsi ei ole ketään muuta. Kun luulet olevasi yksin.
Sade, joka huuhtoo kaiken pahan pois
Sade, joka tekee kaiken raskaaksoi ja vaikeaksi
Sade, joka puhdistaa kaiken liasta ja synnistä
Sade, joka peittää koko maailman syliinsä
Ja minä, joka seison sivussa katsomassa kaikkea tätä
Lintu kiertelee taivaalla. Sen ääni rikkoo hiljaisuuden. Kaksi koivua vierekkäin, aivan niin kuin olisi tarkoitettukin. Sammakko, ihan hiljaa ja liikkumatta. Hengittää ei nyt saisi. Hyttynen, joka yrittää päästä käsiksi. Tai jaloiksi. Et näe ketään, mutta tunnet monet. Et tunne mitään, mutta tiedät paljonkin.
Aurinko, joka nousee ylös taivaan ja peittää kaiken
Aurinko, joka laskee maan alle ettei näe
Aurinko, jonka säteet osuvat kaikkeen vaikka ei
Aurinko, joka paistaa kaikkialle maailmaan
Ja minä, joka odotan sisällä ihmettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti