Olen mielestäni siisti ihminen. Siis tarkoitan niin, että siivoilen kotona. En jätä likaisia tavaroita lojumaan vaan vien ne jonnekin, jossa ne peseytyvät. Kuitenkaan muutama lehti lattialla, paitoja tuolilla ja pöysällä tavarat sekaisin, ei kuitenkaan häiritse minua juuri lainkaan. Itse asiassa se pariton sukka saa olla siinä lattialla pari viikkoakin ilman että teen sille yhtään mitään.
Joskus kuitenkin alkaa ärsyttää. Esimerkiksi tänään. Huoneeni on ollut jonkun mielestä jopa aivan kamalassa kunnossa ja en oikeen ole jaksanut siivota. Tänään kuitenkin koneella hieman aikaa olleena satuin vilkaisemaan ympärilleni ja huomasin sekamelskan. Huomasin lattialla tavaroita, joita siellä ei pitäisi olla. Huomasin petaamattoman sängyn ja kasapäin vaatteita sen päällä. Lisäksi huomasin, että vaatekaappini ovi oli auki ja sieltä virtasi tavaraa ulos kuin niagaran putoukselta (okei, ei ehkä, mutta kai tajusitte jutun).
Ryhdyin sitten siivoilemaan ja nyt huone (ja koko asunto, kröhöm) on putipuhdas. Kysymys vain kuuluu, miten ihminen voi menettää "tajuntansa" ja olla huomiomatta sitä tavaravuorta ympärillään ja elellä rauhassa. Ja mistä ihmeestä ne yhtäkkiset "heräämiset" johtuvat.
Ei kai ihminen nyt sokeana voi kulkea elämäänsä, pakkohan hänen on myös avata silmänsä Edes joskus, jossakin.
perjantai 12. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti