Viikonloppu, hah

Nyt on sit taas yks viikonloppu takana päin ja arki valitettavasti koittaa tuossa myöhemmin (mitä ihmettä??).

Kuten http://yksi-siipinen.blogspot.com/2009/08/vuosi-ja-muutama-viikko.html kerroin, talossa oli hieman hiljaista viime viikon. No, tämän kunniaksi ajattelin sitten kutsua muutaman henkilön viettämään meille hauskaa iltaa (tai, se muuttui pian tyttöjen illaksi). SingStaria laulaen, syöden ja hauskoja pelejä pelaillen menikin mukavasti lähes koko ilta. Sitten pian lapin-kävijä palasi kotiin, joten päätimme lähteä hieman muualle. En nyt uskalla sanoa enempää kuin sen, että Onko totta-peli on aivan kamala ja amispop on aikas jännää musiikkia.

Ilta kuitenkin päättyi (melko?) rauhallisesti ja kotiinkiin jokainen pääsi. Seuraavana aamuna herääminen olikin ihan mukavaa (6 tunnin yöunilla), mutta mitäpä sitä ei tekisi, että pääsee lukemaan matikkaa ja terveystietoa :DDD

Tällä viikolla ei olekaan muuta erikoista, kuin ensi viikonlopun synttäriputki. Nimittäin silloin olisi tarkoitus läpi viedä neljät(!) 18vee synttärit. Kerrankin näin päin :D

P.s. Kuva on lapista, näitäkin kuvia sitten tulee olemaan täällä aikas paljon :D

P.p.s. Kameran palautuminen tarkoittaa sitä, että kuvia voisi tulla myös oikeaan aikaan :D Ehkä

Vuosi ja muutama viikko

Vau! Täytyy kyllä sanoa, että aika mahtavaa. Ja aika jännää. Tajusin nimittäin tuossa eilen, että sitä on tullut jo vuoden päivät kirjoiteltua tänne (aktiivisesti ja ei niin aktiivisesti).

Sanotaanko, että minulla on tapana nimittäin innostua asioista ja sitten innostus jossain vaiheessa lakkaa, mutta olen iloinen, että tämä bloggailu ei ole lakannut, sillä tää on sellanen juttu, joka sopii mulle. Mut okei, ettei menis ihan liian syvälliseksi, niin palataan normiasiaan.

Meiltä on ollu tän viikon talon asukkaat Lapissa, joka tarkottaa sen lisäks, että talo on ollu tyhjänä koko viikon, myös sitä, että kamera on Lapissa. Ja se tarkottaa, että sillä otetaan paljon kuvia mm. tuntureista, poroista ja muista Lapin jutuista ja myös tänne blogin puolelle niitä kuvia on tulossa. Valitettavasti tää kuvaaja on vaan hieman heikompi tasoisempi, mutta sehän ei ois eka kerta :D

Mut siis juttu oli se, että nyt on yli vuoden ajan bloggailtu ja toivottavasti bloggaillaan vielä tulevaisuudessakin :D

Facebook, Naamakirja, FaBo

Siis jos joku ei ymmärtänyt otsikosta, on siis kyse Facebookista, jonne pääsee Täsä!


Itse en ole oikein innostunut kyseisestä paikasta, kuten joku pystyikin päättelemään. Ensin ajattelin, että onpas mukava paikka. Sitten kuulin juttuja, mm. sen, että amerikkalaiset firmat voivat käyttää kyseisiä kuvia omiin mainoskampanjoihinsa ihan noin vain koko sen ajan kun kuvat on facessa. Lisäksi kuvia ei saa ikinä pois sieltä (tämä saattaa kyllä liittyä siihen, että kuviahan ei periaatteessa saa ikinä pois netistä, kun ne on kerran laittanut sinne).


Muutenkin idea tästä kaverin-metsästyksestä on järkyttävä. Pyydetään kavereiksi jopa niitä, joille ei "oikeassa" elämässä sano edes moi ja sitten vertaillaan toisten kanssa, kenellä on eniten kavereita.

Lisäksi tätä omaa profiilia pitäisi olla päivittämässä n. 5 minuutin välein. Lisäksi nykyään kaveripiirissä kaikki jutut kulkeutuu feissin kautta. Esim. jos sovitaan jotain juttuja, ne sovitaan kirjassa.


Lisäksi nykyään kaikki puhuu eri jutuista mitä naamassa on. Joko ollaan innostuneita jostain pelistä, josta en tietenkään tiedä yhtään mitään. Tai sitten puhutaan eri testituloksista, joita feissarista löytyy iso määrä. Lisäksi saatetaan ihmisistä puhua sen mukaan ovatko he fabossa vai ei.

Lisäksi ärsyttää ihmiset, jotka sanovat, että "minähän en koskaan mene facebookkiin", sitten he ovat siellä kuitenkin kuukauden sisällä. Tällä hetkellä tunnen vain n. 5 ihmistä, jotka eivät ole facessa.

Toisaalta olisi siitä kyllä hyötyä. Pääsisi tutustumaan ihmisten elämään ja olisi helpompi saada ihmisiin yhteyttä. Mutta miksi! Mielestäni se on kyllä maailman kaikkeuden turhin keksintö.


p.s. okei, ymmärrän, että bändit yms. kokoonpanot on siellä, mutta että jotkut/ bloggaritkin???

Köh köh ja varjojen maa

Tänä viikonloppuna oli Kirkkopäivä-tapahtuma. Nimensä mukaisesti kaupungissa oli kaikennäköistä tapahtumaa seminaareista jumalanpalveluksiin ja huippukonsertteihin. Itse en osallistunut siihen kovin voimakkaasti, vain yhteen telttatapahtumaan (lähestystyöstä kertomassa eri henkilöt). Osallistuminen oli aika vaisua, odotin nimittäin siellä vain toisen tapahtuman alkua.

Kuitenkin, näin aiheesta poiketen, siellä tapahtui jänniä asioita. Koska olin yksin liikenteessä, ihmiset kai kuvittelivat, että tarvitsen seuraa. He sitten rupesivat höpöttelemään niin kuin vanhat mummelit kaupassa. Eihän se mitenkään erikoista ole, että ihmiset puhuvat toisilleen, mutta minun kohdallani tämä oli ensimmäinen kerta. Jännää..

Kuitenkin varsinainen eka tapahtuma oli Juha Tapion tähdittämä Näkymättömät näkyviksi-konsertti. En kuullut sitä kuin puoli tuntia, mutta se riitti. Tämän jälkeen nimittäin lavalle nousi Johanna Kurkela ja en voi sanoa pitäväni hänestä.

Tämän jälkeen pääsinkin itse omaan "päätapahtumaan" nimittäin Bass`n Helenin konserttiin. Keikka oli aivan mahtava ja sanotaanko, että seura oli vielä mahtavampaa. Ei vaan kyllä ole mitään parempaa kuin heilua melkein tyhjässä eturivissä muutaman hyvän ystävän kanssa, vai?

Niin, ja koska luulin, että illalla olisi yhtä lämmin kuin päivällä en ottanut kuin t-paidan (ei siis pitkähihaista), nyt on sitten kurkku kipeänä, jee :D (oikeesti ihan kamalaa!)

Mielikuva, joka syttyi kerran, syttyy uudestaan ja loistaa tällöin koko maailmaan, paitsi ei teille

Paniikkia ilmassa

Miten jotkut pystyy aina olemaan stressaamasta. Siis, tuntuu, et mä oon ainut ihminen joka stressaa kaikesta mahdollisesta. Ensinnäkin jos annetaan joku tehtävä mä stressaan jo etukäteen kaikesta mikä siinä voi mennä pieleen, tai miten ehdin tehdä sen. Sit kun teen sitä, stressaan et siitä ei tuu hyvää ja miten ehdin saada sen valmiiksi ennen määräaikaa. Sitten kun se palautettu, stressaan siitä, mitä oisin voinut tehdä toisin ja minkä arvosanan siitä saan.

Joten ei ole lainkaan ihme kun ylioppilaskirjoitukset lähestyvät, sykkeeni on Erittäin korkealla jatkuvasti. Sanotaanko, että jos en stressaa tuloksista (naurettavaa, kyllä), niin sitten lukemisesta. Ja jos en siitäkään (ihme), niin sitten ajasta, joka ei yksinkertaisesti riitä (aika kirjoituspäivään tai yleensä tunnit päivässä).Naurettavinta on vain se, että kukaan muu ei stressaa. Tuntuu, että kaikki muut vain iloisina lueskelee ja on tyytyväisiä elämäänsä. Lisäksi heillä on aikaa vaikka mihin ja he ehtivät tehdä vaikka mitä :D

Okei, ehkä hieman liioiteltua, mutta tältä nyt tuntuu. Oikeasti tälläkin hetkellä pitäisi olla väh. 2 kirjaa kädessä kertaamassa, mutta tuntuu, että se on turhaa ja osaan jo kaiken. Kuitenkin olen varma, että sitten kirjoituksissa kiroan itseni, kun en silloin (nyt) lukenut.

No, jaa. Eihän se kuitenkaa maailmaa kaada, kai :D

P.s. 5 viikkoa koitokseen!!!!!!

kuva

Rock toimii aina

Vietin viime viikonlopun Jyväskylä Rock:ssa. Tarkoitus alunperin ei edes ollut lähteä sinne, mutta muutama keveri pyysi ja näin extempore lähdettiin festareille. Itse pidin niitä kuitenkin enemmän mini-festareina, sillä yön ja aamun sai viettää lämpimässä :D

Festari alkoi siis perjantaina. Kuten muutkin, tämäkin alkoi muutamilla pienemmillä esiintyjillä. Tulimme sinne sen verran myöhässä, että ensimmäinen bändi, jonka näimme oli Home Junior. Paikallisia uusia kykyjä, joista voi tulla jotakin, ei kyllä minulle.

Kuten ikinä ekat esiintyjät eivät ikinä saa lämpeämään. Kuitenkin jo melko alussa esiintynyt Finteligens sai innostumaan (tai ilostumaan), etenkin yhden kaverini, joka on aivan fiiliksissä TIMANTISTA! No, Matti Nykänen ei oo koskaan oikeen innostanu, mutta Uniklubi (etenkin Himoksen keikan jälkeen) oli suuren odotuksen alla. Keikka olikin ihan mahtava ja lunasti täysin kaikki odotukset. Tämän jälkeen olikin PMMP ja sanotaanko, että yhden keikan (vuosi sitten) perusteella odotin huippukeikkaa ja sanotaanko, et bändi lunasti kyllä kaikki odotukset ihan 100-0.

Päivä loppuikin sitten Apulannan keikkaan (taattua mahtavuutta) ja olikin aika mennä kotiin. Sanotaanko, että päivä oli ihan mahtava. (Miten voi olla vieläkin ihan liekeissä?)

Järjestyshäiriö

Seuraava aamu ei kyllä sitten mennytkään ihan suunnitelmien mukaan ja kyydeissäkin oli pieniä ongelmia. Kuitenkin aika pian kaikki järjestyi ja lähdettiinkin isolla kaveriporukalla kohti laajavuorta. Pävä oli aika mustanpuhuva, mutta ajattelin ottaa asenteen, että kun kerran kuuntelee, niin ei toista kertaa tarvitse.

Silloin siis kuulin Bloodpitin, Klamydian, Mokoman, Diablon ja Staminan keikat. Sanotaanko, että suurin osa bändeistä meni ja kuuntelin niitä ihan mielelläni, mutta fania ei kyllä musta saa tekemälläkään. (olen pahoillani.)

Festarit sitten päätti Eläkeläiset, josta ei voi sanoa muuta kuin että hyvänen aika. Musiikkia olen kyllä kuullut useammankin kappaleen, mutta lavaesiintyminen oli kyllä jotain...uskomatonta. Lavalla mm. hajotettiin yhdet koskettimet, tarjoiltiin jäsenille viiniä ja yhden kappaleen ajaksi Staminan pojat tulivat taakse heilumaan alasti.


Loppujen lopuksi festarit olivat ihan mahtavat, muutamia uusia bändi-fanituksia tuli myös ja seura oli mitä parhainta, kiitos siitä :D

Ensi vuonna uudestaan!!!
MITÄ!

kuva

Syksyllä mä sitten aloitan...

Onko tuo otsikon lausahdus sinulle tuttu??? Minulle se ainakin on, ja pienen gallupin mukaan, myös ystäväpiirissäni se on hyvin yleistä.

Koska kesä on lomailua varten, pitäisi siis syksyllä aina ryhdistäytyä ja aloittaa jotain uutta ja innostavaa. Tai jos ei niin uutta, niin edes jatkaa sitä vanhaa mikä on jäänyt kesken. Osalla ihmisillä sitä kutsutaan ihan harrastukseksi, toisilla se on projekti, ryhdistäytyminen.

Itse kuulun siihen ryhmään nro. 2. En ole varsinaisesti harrastanut mitään viime vuosina. Siis sellaista joka on kerran/useamman kerran viikossa. Sen takia ajattelinkin ottaa tämän syksyn projektiksi aloittaa jonkin harrastuksen.

Tähän saumaan sitten mukavasti ilmestyi kansalaisopiston lehtinen. Selailen sen joka vuosi asenteella "ei täältä mitään minulle löydy, mutta selaillaan nyt kuitenkin". Tänä vuonna kuitenkin ajattelin oikeasti mennä jollekin niistä kursseista, jotain liikuntaa siis. Ja ilmoittautumisen alkamispäiväkin on nyt tökätty kalenteriin. Ihan huippua :D (nyt jos vaan paikkoja riittäisi minullekin )

kuva1

kuva2

Hyi hai hammas

Näin iloisesti ensimmäisen kouluviikon aikana on selvinnyt jo monen monta asiaa. Valitettavasti suurin osa ei vain ole kovin mukavia. Tai itse asiassa on. Mutta voisin listaille niitä, haluatte kuitenkin tietää :D Niin, ja suurin osa on aika paljon muuta kuin koulujutskaa, olkaa nyt onnellisia :D

ensin plussat...

+ Varattiin risteily (ei kouluun liittyvä tiedän). Ja ajankohta on vielä mukavasti heti kirjoitusten päätyttyä (kyllä, kirjoitan jo syksyllä). Voiko parempaa syyslahjaa olla!!!

+Pääsen Jyväskylä Rockiin!!! Siellä näkee mm. PMMP:n ja Samae Koskisen, jota Himoksella ei ollut. Ja kaverit tulee mukaan! JEEE!!!!

ja miinukset...

-Kivasti ekalla kouluviikolla, eli tänään, oli hammaslääkäri. Ja porattiin... Onneksi nyt ei enää tarvi käydä siellä enää...pitkäääään aikaan :D

-Hankin matikan kirjan (onneks en ostanu, lainasin). Menin sillä kurssille (vieraaseen kouluun) ja opettaja oli hyvin vihainen jos oli väärä kirja (ja vielä kun olin tänään poissa hammaslääkärin takia...Se nurhii mut...

-Eilen oli sellainen kiva sadekuuro. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun olin pyörällä, vain huppari päällä ja ilman sateenvarjoa. Onneksi en sentään sairastunut. Ainakaan vielä..

+/-(en tiedä kumpi olisi) Koska kirjoitukset ovat tulossa, haluan käyttää niihin lukemiseen kaiken mahdollisen ajan, sen takia mm. lukkarini on hyvin tyhjä. Tämän johdosta on hyvin paljon hyppyä. Toisaalta se on hyvä juttu, mutta toisaalta en ole vielä kertaakaan lukenut näillä hypyillä... Toivottavasti rytmi tästä rupee tasoittumaan.

Okei, plussia ei tullut juuri lainkaan, mutta toivottavasti tästä vielä plussat nousee..Toivottavasti.

Miksei Suomessakin voisi olla tuollaisia iloisen värisiä koulubusseja, joissa on aina hymyileviä lapsia?

P.s. MouMou:lla on jälleen arvonta, kyllä mullekin kelpais :D

Loman loppua

Mitä! Nytkö se sit loppuu? ÄÄK! EN mä oo vielä varautunu tähän. Vielä pitäis ostaa uusi reppu ja kynät ja kumit ja vihkot ja uus penaalikin ois kiva. Lisäks ne uudet lenkkarit ja syystakkikin pitäis hankkia. En mä oo valmis vielä!

Okei, mun ei tarvi hankkia näistä mitään. Itse asiassa mä en oo hankkinu vielä yhtään mitään. Mut ei kyllä tarvitsekaan. Olen sentään jo ala-asteen ohittanut. ("Ihanko totta, en ois uskonu.")

Itse asiassa tästä vuodesta tulee aikas jännä, sillä tämä vuosi on viimeinen "perinteinen" kouluvuosi. Viimeinen vuosi, jolloin on ihan kevyesti päässyt aina luokalta toiselle. Tämän jälkeen sitten pitäisikin ihan oikeasti hakea jonnekin, minne?

Lisäksi tämä kouluvuosi (suunnitelmien mukaan) pitäisi loppua jo hiihtolomaan ja viimeinen koulussa olo päivä (jos ei viimeistä lauantaita lasketa mukaan) olisi 26.3. Jännää.

Mutta ennen kuin ruvetaan miettimään kevättä ja muutenkaan koulua, on aika vielä nauttia viimeisistä sekunneista, jotka saa vielä lomaa pitää.

Niin, sitä mennäänkin juhlistamaan illalla keskustaan. Niin ja vain yhdelle :D

Hyvää koulua!

P.s. Kun tää ilmestyy mulla alkaa koulu :D

Mustikan lumoissa

Jos jotain tekee oikein mieli, on sitä pakko saada. Lähes välittömästi.
Koska itse olen allerginen sekä omenalle, että mansikalle. Sekä jäätelöä ei kotona oikein voi syödä, kun ei ole pakkasta, niin ainoa herkku joka säilyy (edes vähän aikaa) on mustikka. Ja sitä on saatava.

Tämä mielikuva mielessäni lähdinkin tässä mustikkametsälle. Valitettavasti sinne joutuu pyöräilemään, joten kunnon ämpärille ei ole tilaa.. Mutta rasiat ovat hyvin käyttökelpoisia. Mustikoita löytyikin ihan älytön määrä. Ja jäi kyllä sen verran mustikoita metsään, että uudestaan on päästävä.

[tässä on kuva rasioista, jotka ovat täynnä mustikoita]

Ja koska mustikat ovat melko tylsiä ilman mitään, päätin tehdä niistä piirakan :D Nam! Kutsuin samalla pari ystävää mukaan, mustikkapiirakan varjolla. He ihmettelivät, miten olin jaksanut kyykkiä metsässä sekä tehdä piirakan pohjan itse. No, minä olen tälläinen näpertelijä. Mutta siis voisin antaa teillekin tämän piirakan ohjeen, sillä piiraasta tuli sen verran maukas, että kyllä kehtaa muillekin näyttää.

(ohje on sitten napattu s-ryhmä ruokalehdestä, kiitos)

• 100g rasvaa
• ½dl sokeria
• 1 kananmuna
• 2dl vehnäjauhoja
• 1tl leivinjauhetta

vatkaa rasva ja sokeri. Lisää kananmuna, vatkaa lisää. Lisää vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoita kunnes mukava taikina. Levitä se piirakkavuo´an pohjalle ja reunoille.

• 3dl mustikoita
• 1tlk kermaviiliä
• 1 kananmuna
• ½dl sokeria
• 1tl vaniljasokeria

levitä marjat torttupohjalle. Sekoita kermaviili, muna, sokeri ja vaniljasokeri. Kaada seos mustikoiden päälle. kypsennä 200-astetta, puol tuntia, alimmalla tasolla.

[kuva täydellisestä mustikkapiirakasta]

Nyt sitten vaan herkuttelemaan!!!

Bloggailun ongelmia

Aina ei bloggauskaan toimi niin kuin haluaisi. Ensinnäkin itse "pohjan" toimivuus, eli miten Blogger toimii. Yleensä se toimii ihan mukavasti, mutta joskus se ei ole yhtä mukava. Esim. Se ei päästä kirjautumaan ja siten kirjoittamaan uusia tekstejä, kuten tänään kävi. Se myös saattaa näyttää taustan hyvin kummalliselta (tai sitten se johtuu selaimesta, johon en nyt puutu enempää).


Yleensä nämä ovat kuitenkin kunnossa ja kaikki toimii täydellisesti. Sinulla on auki se valkoinen suorakulmainen kolmio, jossa vilkku pieni suora odottamassa tekstiä. Ja se odottaa. Ja odottaa. Tekstiä ei vaan tule. Alkaa ärsyttämään. No, sitten mennään selailemaan muita blogeja/sivustoja, otetaan inspiraatiota/mallia niistä ja kirjoitetaan. Ei suoraan samaa tekstiä, mutta samasta aiheesta ehkä kylläkin.


No, sitten teksti on valmis, julkaistaan se. Hetken jos toisenkin päästä päätät sulkea koneen. Internetin maailma sulkeutuu ja palaat arkirutiineihin. Päivät kuluvat ja tekemistä on vaikka muille jakaa. Aikasi ei riitä kaikkeen ja siten netti ja erityisesti bloggaus on se ensimmäinen josta vähennetään. Valitettavasti.

Kun sitten palaat koneelle ja katsot blogiisi, huomaat, että edellinen postaus on tullut viikko sitten. Näin nopeastiko aika vaan kulkee.

Ja sitten alat taas kirjoittamaan ja edessäsi on se valkoinen laatikko.






kuva

Kokkailuja ja kokeiluja

Päätin siis kokeilla lättyjen paistamista ja sanotaanko, että olin ihan tyytyväinen. Yleensä nimittäin lopputulos on puoliksi palaneita ja puoliksi raakoja, mutta nyt kaikki meni niin kuin pitikin, ainakin melkein.

Jos teitäkin kiinnostaa, voisin tuon ohjeenkin tässä jaella :D

• ½l (soija)maitoa
• 2 kananmunaa (saattaisi toimia myös yhdellä...)
• 3dl vehnäjauhoja (tai sen verran, että näyttää hyvälle)
• kulaus vichy-vettä (ei pakollinen, halusin kokeilla, ei erikoisvaikutusta, ois pitäny laittaa enemmän tai siis korvata osa maidosta :D)
• 1½rkl sokeria (tai oman maun mukaan
• ½rkl vaniniilisokrua (hyvä tuoksu ja maku, kannattaa kokeilla)

Noita kun sitten sekoittelee vähäsen ja antaa olla huoneenlämmössä n. ½ tuntia, niin sitten taikina onkin valmis paistettavaksi. Paistoon reilusti voita, ettei tartu kiinni ja sitten pari kertaa käännellään ja nam! Valmiit lätyskät ovat valmiita.

Itse söin ne hillon (kaupan, oli pahaa) ja vaniljasoosin (valmis, ei hyvää) kanssa ja maistuihan ne. Etenkin kun on hyvä elokuva seurana. Ja edellisistä istujaisista jäänyttä cokista, nam!

Sitten seuraavana päivänä huomaat, että jääkaapissa on muutama kylmä lätty, kun et illalla jaksanutkaan syödä koko satsia. No, ei siinä mitään. Unohdetaan ruuan tekemis-pulmat ja päätetään tehdä lettu-tortilloja, eli täytetään letut jollain suolaisella.

Meidän kaapista tähän tarkoitukseen löyty kurkkua, tomaattia, kinkkua, fetaa ja kastikkeeksi kermaviiliä (joka maustetaan yrteillä). Ne sitten pilkotaan ja laitetaan letun väliin, pyöritellään letusta pötkylä ja syödään. Helppoa? No, on hyvinkin kunhan muistaa vaan pilkkoa tomaatit ja kurkut tarpeeksi pieneksi, että täyte on tosiaan täyte, eikä päällys koriste. Letun ympärysmitta on nimittäin rajallinen. Mutta muuten se on hyvin helppoa ja täyttävää.

Pitäisiköhän tänään pyöräyttää toinen taikina???

Kuvia ei edelleenkään tule, sillä muistikortti on vaihteeksi jossain (kun kävin teettämässä kuvia). Mutta voisi ehkä sellaisen elokuu-lupauksen tehdä, että valokuvia alkaa tulla hieman useammin. Hienoa :D

Niin ja ajattelin ti tai ke käydä luovuttamassa verta, sillä en ole vielä käynyt ja mukavasti ruusuviikotkin on (eli saat ruusun, kun käyt luovuttamassa).

Ja lisäksi olen alkanut virkkaamaan yhtä jännää juttua, johon jotenkin liittyy musta lanka ja mm. antti tuisku ja smurffit. Kuvaa tulossa varmasti :D Myöhemmin.

Vielä on kesää jäljellä...?

Tai sitten ei ole. Jotenkin tuntuu, että ainakaan säänhaltioiden mielestä ei ole, mutta toivotaan, että sadekin lakkaisi vähäksi aikaa vielä.



Rallit on sitten täällä ralleiltu ja valitettavasti väärä mies voitti. Okei, on Mikko Hirvonen ihan ok, mut minä en suomalaisia rallissa kannata. Sebastian Loeb se olla pitää *nam*. Mut ens vuonna uudestaan. :D Valitettavasti en vaan päässyt tänään katsomaan paviljongille Loeb:iä, mutta uskon, että hän tietää minun olleen siellä henkisesti paikalla :D

No, kattokaa nyt. Eihän tollasta söpöläistä Ranskalaista vaan voi ohittaa. Ja etenkin kun ajopelinä on "sitikka" :D (kuva ei kyllä ole paras mahdollinen...)

Mutta on sitä sitä tänä viikonloppuna muutakin tehty, kuin itketty Sebun perään ;D

Hain taas kirjastosta leffan, tälä kertaa Million Dollar Baby. Näin sen silloin leffassa ja mukava oli nähdä uudestaan. Täytyy kyllä sanoa, että en aina ymmärrä Oscar-palkintojen päättäjien mielipiteitä, mut ei oo mun ongelma.

Ja sit myös viikonloppuna siis lauantaina kutsuin muutaman ihmisen meille kylään ja mm. lauloimme singstaria. Myös Mauri sai kovaa kohtaloa, päätyi nimittäin sohvan taakse oksentamaan loppujen lopuksi :D (huom! mauri ei ole hengittävä persoona).

Nyt tämän sekalaisen postauksen voisi päättää vaikka siihen, että rupean tekemään lettuja. Ohjeesta en ole kyllä lainkaan varma, sillä käytän siihen soijamaitoa (jota en ole ennen käyttänyt). Uskoisin kyllä, että ne syödyksi tulee, sen verran kuitenkin pidä letuista :D

Nyt hyvää illan jatkoa :D

Ainiin, olen muuten koukussa pasianssiin. Koska nettini on niin hidas, latautuessa ehtii hyvin pelata yhden erän pasianssia. On se kyllä ihan tyhmä peli, mutta hauskaa se on silti :D

Elokuvien lumoissa

Lainasin siis muutamia elokuvia tuossa pari päivää sitten ja ajattelin hieman kertoa niistä. Kyseessä vain on valitettavasti aika klassikkomaisia elokuvia, joten mitään arviota en voi tehdä. Mutta voin kertoa oman mielipiteeni ja ehkä se innostaa myös teitä. Tai sitten ei... Mutta siis asiaan.

Ensimmäisenä katsoin siis Javier Bardemin ohjaama Meri sisälläni. Katsoin sen vain sen takia, että eräs ystäväni oli suositellut sitä ja ajattelin, että ei muutakaan tekemistä olisi.

Elokuva oli aika henkeä salpaava. Se perustuu tosi kertomukseen miehestä, joka on täysin halvaantunut ja haluaa eutanasian. Melko rankka aihe, mutta miehen iloisuus ja naiset, jotka ympäröivät häntä toivat elokuvaan iloisaa menoa.

Oman säväyksen elokuvaan toi sen Espanjalaisuus. Luulin ensiksi, että se olisi englannin kielinen, mutta ei se haitannut. Ehkä se toimi paremminkin.

Toinen elokuva oli Tahraton mieli. Aluksi täytyy rehellisesti myöntää, että en tajunnut tätä lainkaan. Täytyi kokoajan miettiä, mitä tässä tapahtuu ja miksi näin on.

Elokuva kertoo miehestä, jolla oli ongelmallinen suhde. Hän huomasi, että nainen oli poistanut mielensä miehestä ja mies halusi tehdä samoin. Suurin osa elokuvaa siis menee, kun muistot pyyhitään pois ja näytetään takaumina näitä muistoja.

Ensinnäkin näiden takaumien ja myös ennakoiden takia, elokuvaa oli välillä hankalaa seurata. Lisäksi erikoisuutta lisäsi se, että naispääasassa oli Kate Winslet (Titanic), jolla oli hieman erilainen roolihahmo.

Kolmas olikin sitten Ylpeys ja ennakkoluulo, joka on sen uusin elokuvaversio (2005). Täytyy myöntää aluksi, että kun keväällä piti äikässä lukea tämä, en lukenut kokonaan. Eniten siihen vaikutti tekstin vanhanaikaisuus ja se, että en tajunnut teoksen upeutta. Täytyy kyllä sanoa, että tämän elokuva-version jälkeen innostuin teoksesta niin paljon, että voisin jopa lukea sen.

Mutta mitä tästä kaikkien aikojen rakkausklassikosta voi sanoa. NtiBennetin ja herra Darcyn upea rakkaustarina, josta ei tunteita, romantiikkaa ja upeita pukuja ja maisemia ei puutu. (Kylläpäs tämä meni ylisanoihin)

Jos jotain huonoa voi sanoa, niin en ymmärrä ihmisiä ketkä ovat ihastuneet Darcyy. Hän on mielestäni hyvin ylimielinen henkilö.

Viimeisenä oli sitten taas hieman eri kielialueeseen, eli Ranskaan, sijoittuva elokuva Amèlie. Tämäkin kuuluu minulla kategoriaan oudot ja erikoiset. Jälleen nimittäin alussa en saanut juonesta kiinni millään. Tuntui, että päähenkilö vain seikkaili ympäriinsä eikä tehnyt mitään, mutta jälleen lopussa tajusin elokuvan nerokkuuden.

Onkohan mulla oikeesti elokuviin joku outo asetus, että en ikinä tajua niitä kuin vasta lopputeksteissä vasta. Ehkä mä oon vaan liian tavallinen tälläsille elokuville. Tai sitten en vain katso tarpeeksi elokuvia :D

Ootteko te muuten nähneet näitä leffoja.

Kuvat:

Amèlie

Ylpeys ja ennakkoluulo

Tahraton mieli

Meri sisälläni