Lainasin siis muutamia elokuvia tuossa pari päivää sitten ja ajattelin hieman kertoa niistä. Kyseessä vain on valitettavasti aika klassikkomaisia elokuvia, joten mitään arviota en voi tehdä. Mutta voin kertoa oman mielipiteeni ja ehkä se innostaa myös teitä. Tai sitten ei... Mutta siis asiaan.
Ensimmäisenä katsoin siis Javier Bardemin ohjaama Meri sisälläni. Katsoin sen vain sen takia, että eräs ystäväni oli suositellut sitä ja ajattelin, että ei muutakaan tekemistä olisi.
Elokuva oli aika henkeä salpaava. Se perustuu tosi kertomukseen miehestä, joka on täysin halvaantunut ja haluaa eutanasian. Melko rankka aihe, mutta miehen iloisuus ja naiset, jotka ympäröivät häntä toivat elokuvaan iloisaa menoa.
Oman säväyksen elokuvaan toi sen Espanjalaisuus. Luulin ensiksi, että se olisi englannin kielinen, mutta ei se haitannut. Ehkä se toimi paremminkin.
Toinen elokuva oli Tahraton mieli. Aluksi täytyy rehellisesti myöntää, että en tajunnut tätä lainkaan. Täytyi kokoajan miettiä, mitä tässä tapahtuu ja miksi näin on.
Elokuva kertoo miehestä, jolla oli ongelmallinen suhde. Hän huomasi, että nainen oli poistanut mielensä miehestä ja mies halusi tehdä samoin. Suurin osa elokuvaa siis menee, kun muistot pyyhitään pois ja näytetään takaumina näitä muistoja.
Ensinnäkin näiden takaumien ja myös ennakoiden takia, elokuvaa oli välillä hankalaa seurata. Lisäksi erikoisuutta lisäsi se, että naispääasassa oli Kate Winslet (Titanic), jolla oli hieman erilainen roolihahmo.
Kolmas olikin sitten Ylpeys ja ennakkoluulo, joka on sen uusin elokuvaversio (2005). Täytyy myöntää aluksi, että kun keväällä piti äikässä lukea tämä, en lukenut kokonaan. Eniten siihen vaikutti tekstin vanhanaikaisuus ja se, että en tajunnut teoksen upeutta. Täytyy kyllä sanoa, että tämän elokuva-version jälkeen innostuin teoksesta niin paljon, että voisin jopa lukea sen.
Mutta mitä tästä kaikkien aikojen rakkausklassikosta voi sanoa. NtiBennetin ja herra Darcyn upea rakkaustarina, josta ei tunteita, romantiikkaa ja upeita pukuja ja maisemia ei puutu. (Kylläpäs tämä meni ylisanoihin)
Jos jotain huonoa voi sanoa, niin en ymmärrä ihmisiä ketkä ovat ihastuneet Darcyy. Hän on mielestäni hyvin ylimielinen henkilö.
Viimeisenä oli sitten taas hieman eri kielialueeseen, eli Ranskaan, sijoittuva elokuva Amèlie. Tämäkin kuuluu minulla kategoriaan oudot ja erikoiset. Jälleen nimittäin alussa en saanut juonesta kiinni millään. Tuntui, että päähenkilö vain seikkaili ympäriinsä eikä tehnyt mitään, mutta jälleen lopussa tajusin elokuvan nerokkuuden.
Onkohan mulla oikeesti elokuviin joku outo asetus, että en ikinä tajua niitä kuin vasta lopputeksteissä vasta. Ehkä mä oon vaan liian tavallinen tälläsille elokuville. Tai sitten en vain katso tarpeeksi elokuvia :D
Ootteko te muuten nähneet näitä leffoja.
Kuvat:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti