Miten jotkut pystyy aina olemaan stressaamasta. Siis, tuntuu, et mä oon ainut ihminen joka stressaa kaikesta mahdollisesta. Ensinnäkin jos annetaan joku tehtävä mä stressaan jo etukäteen kaikesta mikä siinä voi mennä pieleen, tai miten ehdin tehdä sen. Sit kun teen sitä, stressaan et siitä ei tuu hyvää ja miten ehdin saada sen valmiiksi ennen määräaikaa. Sitten kun se palautettu, stressaan siitä, mitä oisin voinut tehdä toisin ja minkä arvosanan siitä saan.
Joten ei ole lainkaan ihme kun ylioppilaskirjoitukset lähestyvät, sykkeeni on Erittäin korkealla jatkuvasti. Sanotaanko, että jos en stressaa tuloksista (naurettavaa, kyllä), niin sitten lukemisesta. Ja jos en siitäkään (ihme), niin sitten ajasta, joka ei yksinkertaisesti riitä (aika kirjoituspäivään tai yleensä tunnit päivässä).Naurettavinta on vain se, että kukaan muu ei stressaa. Tuntuu, että kaikki muut vain iloisina lueskelee ja on tyytyväisiä elämäänsä. Lisäksi heillä on aikaa vaikka mihin ja he ehtivät tehdä vaikka mitä :D
Okei, ehkä hieman liioiteltua, mutta tältä nyt tuntuu. Oikeasti tälläkin hetkellä pitäisi olla väh. 2 kirjaa kädessä kertaamassa, mutta tuntuu, että se on turhaa ja osaan jo kaiken. Kuitenkin olen varma, että sitten kirjoituksissa kiroan itseni, kun en silloin (nyt) lukenut.
No, jaa. Eihän se kuitenkaa maailmaa kaada, kai :D
P.s. 5 viikkoa koitokseen!!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti