Uneliaisuutta liikkeellä

Nyt on kevät. Nyt on maaliskuu, joten on kevät. Nyt aurinko alkaa paistamaan yhä enemmän ja enemmän. Miksi sitten väsymys on kovempaa kuin ennen? No, nyt joku voisi sanoa, että pitkä, pimeä ja kylmä talvi on verottanut voimia ja sen takia tunnen itseni väsyneeksi. Väärin. Joku toinen fiksuna sanoo, että valon määrä on hyvin vähäinen ja lisäksi en saa vitamiineja, joten tunnen itseni väsyneeksi. Väärin.

Tai jos tarkkaan miettii, niin on nuo myös osa syyllisiä, mutta tärkein on kiire. Kiire, kiire ja kiire. Koko ajan pitäisi olla jossain muualla, tehdä jo jotain muuta ja olla jo valmis. Koko ajan pitäisi kiirehtiä kouluun, kiirehtiä tunneille, kiirehtiä harrastuksiin, olla kavereiden kanssa, syödä, käydä kotona, tehdä läksyjä yms.yms. Ja ehkä tärkeimpänä myös rentoutua ja antaa aikaa itselleen. Ihan vain olla. Mutta kun ei voi. Se on kamala tunne kun tietää 12:sta aikaan iltapäivällä, että on kotona vasta 8:n jälkeen. Tai kun tulet kotiin ja siellä ei ole mitään syötävää. Tai kun illalla tajuat, että kun pitäisi mennä nukkumaan ja muistat vielä ne englannin 2 tekemätöntä ainetta, jotka pitäisi palauttaa seuraavana päivänä.

Onneksi on tulevaisuus. Onneksi on ensi viikonloppu, jolloin ei mitään suunniteltua ohjelmaa (paitsi läksyt ja kirppari :D). Onneksi on tulossa pääsiäisloma (4½ viikkoa). Onneksi on kesäloma, jolloin muutamat hyvät festarit ovat suuresti houkuttamassa. Onneksi on huominen ilta, jolloin saa taas tavata kavereita hyvän yhdessäolon kanssa.

Eli voidaanko sanoa, että stressaus on aivan turhaa? Ehkä, mutta ei sitä voi olla tekemättäkään :D
Mutta nyt voisin mennä rentoutumaan hyvän iltapalan ja pitkien yöunien kanssa :D

P.s. Piristäkää mieltänne myös Moumoun aivan ihanan arvonnan kanssa :D