Sieniherkut sulattaa syämen

Tulipas hauska riimitelmä tuohon alkuun :D No, mutta siis asiaan.

Ajattelin teitä ilahduttaa jälleen ihanalla ruokareseptillä johon tulee nyt aivan oikeita kuvia :DDD

Kyseessä on siis ihanaa ja HYVIN tavallista sienillä kuorrutettua pastaa, mutta koska rakastan sieniä ja niitä ei saa kovin usein ja koska nyt sain erikoisedullisesti sieniä, halusin jakaa tätä omaa riemuani teillekin :D

• Sieniä - reilusti, itselläni reilu litra, nam
• Sipulisilppua - itsellä pieni sipuli, en nimittäin pidä sipulista
• Rasvaa paistamiseen - pieni loraus riittää'
• Vehnäjauhoja - itse vain kokeilin, joten laitoin vain runsaan t-lusikan, voi laittaa enemmänkin jos osaa käyttää kastikkeissa vehnäjauhoja
• Ruokakermaa - pistin yhden purkin "paksua ja tahmaista", voi laittaa enemmän tai vähemmän
• Mausteita - itse tyydyin yrttisuolaan ja ripaukseen pippuria
• Pastaa - lisukkeena siis ja jotta saa mahdollisimman herkullista, kannattaa käyttää täysjyvää :D

Ensin niitä on paaaaljon :)

1. Kuumenna pannua ja laita rasva lämpeämään. Lisää silputut sipulit pannulle ja muista sekoitella välillä.
2. Laita toiseen astiaan (kattila on hyvä) vetä kiehumaan ja kun se kiehuu, kaada pasta veteen.
3. Leikkaa sieniä hieman pienemmiksi paloiksi ja kaada pannulle, sekoittele.





Sitten ne katos jonnekin... :(



4. Kun sienistä on nesteet haihtunu sekoita vehnäauho joukkoon (jos olet epävarma ja huono kokkaaja, jätä vehnäjauhot pois, jos nimittäin v-jauho palaa pohjaan, kastike maistuu karsealle).
5. Kaada sienten päälle ruokakermaa sen verran, että sienet kelluu siellä kivasti.
6. Tässä vaiheessa pasta on varmaan kiehunut jo tarvittavan minuutti määrän, joten kaada vesi pois ja kaada pastat lautaselle.



7. Mausta oman maun mukaan sienikastike, sekoittele, maistele onko hyvää ja kaada pastan päälle.

Mutta sitten ne tuli takasin :D

Huom! Annoksia tulee 2-4 kerman ja lautasen koosta riippuen. Ei siis kaikkea samalle lautaselle.

Ja sitten herkuttele!!! NAM!

Joskus se tulee

Joskus muhun tulee innostus. Yleensä näen jonkun muun jutun ja sitten innostun kyseisestä asiasta. Tai sitten luen jostain jutusta jostain ja innostun siitä.

No kuitenkin, tämän hyvin sekavan alkuintron piti johdattaa vain siihen, että luin tuossa pari päivää sitten uusintä Suuri Käsityö-lehteä, kun se postiluukusta tipahti. Yleensä löydän joka numerosta vain muutaman jutun, jota voisi ehkä joskus toteuttaa. Nyt kuitenkin löysin aivan ihanan ohjeen, jonka päätin toteuttaa lähes samantien.

Kyseessä on siis olkainmekko, eli olkaimilla varustettu suhteellisen lyhyt tunika. Täytyy sanoa, että rakastan niin paljon olkaimia, että tämä on ihan täydellinen. Ja etenkin kun siihen lisää napit.

Innostusta lisäsi vain se, että kaapin kätköistä löytyi vielä ihanan paksua ruutukangasta, joten mekko/tunikasta tulee aian täydellisen sopiva syksyisiin rientoihin.

Valitettavasti kaavojen kopioiminen oli hieman ongelmallista, joten ratkaisin pulmat omin neuvoin. Kaapista löytyi samantyylisillä olkaimilla varustettu paita, sai toimia apumallina yläosaan. Alaosan sainkin sitten hahmottelemalla.

Koska en ole kovin hyvä kuitenkaan ompelemisessa, tuli tässäkin pieniä ongelmia vastaan. Esimerkiksi ala- ja yläosa eivät olleet aivan samankokoisia. Tämän takia jouduinkin hieman lisäämään omia kangaskaitaleita (mutta milloin mun töissä extra lisukkeita ei olisi).

Loppujen lopuksi kuitenkin kangasmytystä tuli ihan nätin näköinen tunikan-oloinen vaate, joka on päätynyt käyttöönkin ja ihmiset ovat pitäneet sitä ihan hyvänä. Olen siis kehittynyt. VAU!

Syyskengät etsinnässä

Olen jo pidemmän aikaa halunnut kunnon kengät syksyksi/talveksi. Minulla on aina ollut sellaiset nilkka pituiset - mokka pintaiset - nauhanyöritykset edessä - vetoketju sivussa -olevat kengät ja sanotaanko, kun niitä on pitänyt sen 7 vuotta lähes samanlaisia, niihin kyllästyy. Siksi olen jo pidemmän aikaa etsinyt uudenlaisia kenkiä.

Minkälaiset ne sitten pitäisi olla. Suunnilleen nilkkapituiset. Pienellä korolla varustetut. Suhteellisen edulliset. Mielellään vetoketjulla varustetut. Materiaalina jotain nahkan oloisen tapaista.

Näillä mielikuvilla lähdettiin sitten metsästämään unelmien kenkiä. Ongelmia riitti aikas paljon matkan varrella. Pääasiassa löytäessäni kengän, sen ostamisen peruutti hinta. En vain osaa (ei ole varaa) ostaa kalliita kenkiä. Ehkä siihen pitäisi tehdä muutos, mutta ei vielä. Toinen iso ongelma johtui korosta. Koska olen itsekin aikas pitkänlainen, en halua kengillä vielä extrasenttejä itselleni.

Vihdoin kymmenien ellei satojen parien joukosta Ne löytyivät. Ne olivat siellä hyllyssä muiden vieressä. Ne eivät heti varastaneet huomiotani, sillä niissä ei ollut vetoketjua, mutta vihdoin tajusin, että Ne olivat juuri minulle valitut. Otin siis ne käteeni ja hyppelin Ne jalassani kohti uusia seikkailuja :D

Lukuhalujen etsintää

En nyt kerro siitä kuinka en ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan. Voin sanoa sen, että se johtuu yksinkertaisesti kirjoituksista ja siis olen lukenut vain niihin. Ja mulla ne siis on ensi viikon keskiviikkona ja perjantaina. Sen jälkeen tuleekin sitten hieman enemmän tekstiä.

Koska siis aikaa on mennyt ihan mukavasti, on myös asiaakin ihan mukava määrä. Ja kuviakin on sitten ihan mukava määrä (vihdoinkin sanoi joku, kyllä minä kuulin).

Ensinkin olen taas saanut pienen syksyisen inspiraation ja siihen kuuluu minulla ompeleminen. Siitä on tulossa pienen pieni postaus lähiaikoina. Sanotaanko, että innostus oli aika voimakasta.

Tuossa on valitettavasti väärinpäin oleva kuva, mutta siinä on kirppari neule (juuri sopivan kevyt ja vilpoisa) ja sitten tuo ompelimon tuote

Lisäksi minulla syksyyn kuuluu kirpparit ja niin päätin myös käydä muutamalla kirpparilla. Sieltä ei löytynyt oikein mitään, joten menee varmaan ensi viikolle.

Lisäksi syksyn täyttävät erilaiset messut ja koska rakastan erilaisia messuja ja tapahtumia, olen myös nyt molempina viikonloppuina ollut tälläisissä tapahtumissa.

Messuissa on se kiva puoli, että kun ostaa yhden tuotteen (oikealla oleva oliivi-käsirasva) saa hirmuisesti kaikkea extra-tavaraa (oliivi-vartalovoi, appelsiini suihkusaippua ja oliivi kasvovoide näytteet)

Ja ettei menisi ihan liian huvitteluun, on sitä hieman rentouduttu ja oltu kavereiden kanssa, mutta ei ole juhlittu.

Ja että olisi vielä sekaisempi postaus olin tänään nälkäpäivä-kerääjänä. Se oli huisin hauska kokemus ja enää en voi pyytää teitä osallistumaan siihen, mutta toivon, että olette tämän viikonlopun ajan olleet tapahtumassa mukana.

Joku sai lipun keikalle. Ette kyllä saa selvää mikä keikka on kyseessä, mutta keikka on vasta maaliskuussa.

Stressaa jälleen

okei, en sano kuin muutaman sanasen, mutta en oo ollu ikinä näin hermona. Mä en oikeesti osaa mitään, vaikka tiedän etpääsen ne noin vain läpi ja kumminkin hyvin ne menee..mut silti..

Ja sit oikeisiin asioihin. Viikonloppuna oli siis jälleen muutaman kaverin 18v. synttärit. Se on jännä tunne, kun huomaa, et kaikki kaveritkin rupee olemaan täysi-ikäisiä ja ne pääsee myös niihin samoihin baareihin ja menomestiin kuin minäkin. pelottavaa.


Synttärit kuitenkin olivat mukavat. Ne olivat ns. perinteisen tyyliset eli lahjoja hirveä kasa pöydällä, kakkua ja muuta mutusteltavaa toisella pöydällä ja myöhemmin mukavia leikkejä :D Paitsi, että tarjoilussa oli mukana myös k-18 juttuja, ja meillä oli loppuillasta myös hyvin syvällisiä keskusteluja (joita ei varmaan 8v synttäreillä tehdä, tai mistä minä tiedän).

Tänäänkin satoi sellaset 100 kertaa, pientä ja tihu sadetta. Okei, syksy on kiva, mut ois kiva, et se aurinkokin edes Joskus paistais. Edes sen pyöräilyn ajan.

Seuraaviin synttäreihin onkin sitten hieman aikaa. Tai itse asiassa seuraavat olisi kahden viikon päästä (mutta silloin lähdetään muutenkin juhlimaan), mutta siis sitä seuraavat on vasta joulukuussa. Ja sitten on tammikuussa useammat. Ja sitä ennen tietenkin pikkujouluT. Ja ehkä muutamat tyttöjen illat ja kaveri-illat. Jne. Mut ehkä vois miettiä jotain järkevämpääkin..Ehkä.

P.s. Pääsen n. 3 viikon päästä risteilylle päivämatkalle Tallinnaan ja mä en yhtään tajua sitä...siis ei mulla oo rahaa, eikä välttis ees kiinnosta. Tai kiinnostaa...monimutkaista

Miksikäs oi mikshän...

...kun lehdessä lukee, että paistaa aurinko, iltapäivällä/illalla sataa vettä.

....kun lehdessä lukee, että ei paista aurinko/sataa, silloin sataa vain aamulla.

...sateenvarjot eivät voi olla niin isoja, että ne peittäisivät polvet ja laukun, kun pyöräilee.

...en voi omistaa tällä hetkellä kuin yhdet kengät.

...ne ainoat kengät ovat kangaskengät, jotka siis kastuvat heti sateessa.

...pitää lähteä aina juuri silloin, kun kaikki mukavat ihmiset tulevat paikalle.

...kaikki mukavat illanvietot/tapaamiset suunnitellaan viikkojen ja kuukausien päähän, ei vaikka ensi viikolle.

...minulla ei ole aikaa tehdä sitä mitä oikeasti haluisin (mm. ommella, myöhemmin lisää, ja lukea jotain mielenkiintoista?)

Ja lopuksi:

...kun kutsutaan jonnekin, ei kerrota tarkkaa aikaa ja paikkaa missä sitten pitää olla. Näin meni sitten kehdet synttärit ohi, no ei ainakaan rahaa mennyt :D

kuva

Panikotumista jälleen!

Tasan kolmen viikon päästä olen tehnyt kaikki tämän syksyn ylioppilaskirjoitukseni. Aikas pelottvaa. En ole tänne niistä kirjoitelut sillä olen aivan paniikissa niistä, mutta nyt ajattelin teillekin paljastaa oman mielen syövereitä.

Nyt syksyllä siis aloitan oma kirjoitusurakkani terveystiedollaja matematiikalla. Molemmat ovat siis silloin kolmen viikon päästä ja olen sanotaanko paniikissa. Joko en ole lukenut tarpeeksi (mitäs mä voisin nyt tehdä???) tai sitten on liian vähän aikaa jäljellä tai sitten stressaan jostain hyvin epäolennaisesta (eväistä, miten papereille tehdään merkintöjä).

Yriän nyt tällä höpötyksellä pääasiassa vain sanoa sitä, että jos kirjoituksia ei ilmesty täällä niin usein tässä muutaman viikon sisällä tai ne eivät sisällä mitään erikoista ja ovat hyvin sekavia yms. Joten se siis johtuu yksinkertaisesti siitä, että minulla on kirjoitukset tulossa. APUAA!!!

Niin, ja tilannettahan ei helpota yhtään se, että tuolloin 29.9. ilmestyy myös Antti Tuiskun uusin levy ja etenkin kun biisit on ihan huippuja Kuunnelkaa vaikka! niin ei helpota kyllä yhtään. Ääks!

P.s. Ette varmana uskoneet, että lappikuvia tulee vielä, hah!

Syksyllä mä sitten oikeesti aloitan.

Viimeksi kun kirjoitin syksyn innostuksesta, oli tarkoituksena aloittaa jotain uutta, jotain innostavaa. Jotain liikuntaa ja jotain hauskaa. No, koska otsikoksi on vaihtunut sana "oikeesti" (eikä viittauksena ole finlandersin biisiin oikeesti) joten tämän vuoksi on varmasti tapahtunut ja näin onkin.

Ensimmäinen ei kuulu ryhmään "jotain liikuntaa". Itse asiassa kyseessä on enemmänkin syömistä :D Alan jälleen pitämään nimittäin kerhoa ala-aste ikäisille. Tällä kertaa kyseessä on 1.-3. luokkalaiset ja aiheena Nam nam!-kerho (ihana nimi, tiedän sen itsekin :D). Kyseessä on siis kokkailua (eli suomeksi sanottuna, ei tarvitse itse tehdä ruokaa, kun sen voi tehdä kerhossa :D)

Toinen onkin sitten enemmänkin liittyen liikuntaan. Sain nimittäin itseni ilmoittautumaan kunnon liikunta-kurssille, joka kätevästi kestää tuonne huhtikuulle asti. Kyseessä on siis aerobicia, joka on ihan mukavaa vaihtelua iän ikuisille lenkeille ja ehkä sen vuoksi voisi ruveta liikkumaan hieman enemmänkin. Ehkä tämä on alku uudelle liikunnan ajalleni (tai sitten ei..).

Kuitenkin alku valmistelut ovat jo paremmassa kunnossa kuin edellisvuosina, minulla on harrastuksia (huom. monikko). Etenkin kun myöhemmin syksyllä jatkan piano-tunteja. Hei, tässähän tulee kiirekin joidenkin asioiden kanssa. No, ei kyllä olisi ensimmäinen kerta.

P.s. Kuvan tapahtuma on 10 viikon päästä uudestaan, saa arvata.

P.p.s. Tää on tän blogin 101. postaus! Wuhuu!