Leireilyä

Blääh... Hiihtolomaviikosta on nyt jäljellä enää viikonloppu ja mä en oo ees tehnyt mitään. Niin no, paitsi ollut viikon leireilemässä. Olen sen verran mukana seurakunnan hommissa, että isosenakin on muutamia kertoja tullut oltua ja tämä on nyt 3. leiri jolla olen ollut isosena.

Ensin hieman arvelutti lähteä ollenkaan tälle leirille, sillä olen jo 3 vuotta leiriläisiä vanhempi (tuli mieleen, et apua, nyt saatte tietää mun iän, mut sit muistin, et oon kertonu wanhoista, jotka on lukion 2. vuonna :D). Leirillä kyllä kaikki epäluulot haihtuivat kuin savuna ilmaan. Joku ulkopuolinen olisi jopa voinut väittää, että olen jopa heidän ikätasollaan. No, ei nyt ihan niin (mitä pahaa on siinä, että leireillä antaa kaikkensa:D)

Leiri itsessään oli tosi mukava. Ihania ihmisiä, ihanaa tunnelmaa ja muutenkin ihania juttuja. Tällä porukalla oltiin tavattu jo aikaisemmin, joten jotain jo tiesi ihmisistä. Valitettavasti vaan ikinä ei kannata olettaa yhtään mitään. Me nimittäin oletettiin asioita, mutta ei ne sit toimineet niiin kuin olisi pitänyt. Tuntuu vaan et ikinä ei (millään) leireillä jaksa odottaa sinne viimeisiin päiviin, jolloin vasta oikeasti ryhmä toimii täydellisesti. Itse ainakin elän sellaisessa harhakuvitelmassa, et jos ryhmä tapaa kerran, niin se toimii täydellisesti. Ja hah!

Valitettavasti mä vaan alan olla jo hieman kyllästynyt tähän leireilyelämään. Monta kertaa tuntu siltä, et en enää koskaan mene ripareille (kumminkin varmaan oon taas ens kesänä taas lähössä valvojaks yhdelle ja sit toiselle, jonka ennakkoviikonlopussa olin tuossa kuukausi sitten :D). Toisaalta taas muutaman kerran tuli sellanen fiilis, et mä en ikinä haluu lähtee pois. Ens kesänä voi olla vähän outo fiilis, jos ei mee mihinkään. Tai viimeistään kesä -10 voi olla outo (mut epäilen, et silloin mulla on niin paljon muita juttuja, et silloin ei enää ripareita ajatella :D). Onneks mulla on sentään varkkari(=varhaisnuorten)leirit, joilla saa viihtyä (esim. ens viikonloppu :D)

Mut vaikka ehkä ystäviä ei itse leiriläisistä tule (isoset on asia erikseen:D), niin jäi sieltä silti aika herkulliset muistot :D Sanotaanko, et on leirejä joissa tapahtuu ja leirejä joissa sattuu, mut tällä leirillä Sekä sattui, Että tapahtui. Ensinnäkin mä sain 3 kuhmua (lamppu kaatu, törmäsin toiseen leiriläiseen ja törmäsin seinään), liekkipierut (ette edes halua tietää), haava päässä, kuhmuja, mustelmia, nyrjäytyksiä, partavaahtoa lattioilla, huoneitten lattiat täysin tahmeita..

Lisäksi pääsin minäkin kokeilemaan pokka-vesi-pokeria (häviät: juot lasillisen vettä, hymyilet: puoli lasia, naurat: koko lasi vettä). Me pelattiin sitä 2 tuntia. 5 ihmistä, hävisin aina n. joka 4:n, mut sit repeilin kaikelle mahdollisille, joten jouduin juomaan ihan sikana vettä. Yks joutu luovuttamaan, siinä vaiheessa päätettiin, et pelataan enää 20 minsaa, ettei pyörrytä ihan kokonaan. Sen jälkeen mulla ja yhel pikkusel tuli törkee taisto siitä, kumpi luovuttaa. Kumpikin halus luovuttaa, mut ei voinu, sillä kyse oli "elämästä ja kuolemasta". loppujen lopuks kumpikaan ei luovuttanu, mut pelin lopussa juoksu oli kovaa :DDD Muutenkin tää tyyppi oli vähän outo. Kumilenkit, vampyyri ja huppuun piiloutuminen tulivat tällä viikolla selviksi.

Mutta, ettette ihan kyllästyisi mun "hauskaan" sepustukseen, vois tähän loppuun laittaa yhden kivan jutun, joka mun piti kertoo leirillä, mutta kun ei annettu mahdollisuutta.

Mies käveli kadulla, katsoi taivaalle ja huusi

"Katsokaa, enkeli!" Ohikulkijat nauroivat

ja sanoivat: "Nehän ovat vain pilviä,

tyhmeliini."

Ajattele, miten ihanaa olisi

nähdä enkeleitä siellä missä muut näkevät

vain pilviä, ja miten surullista olisi nähdä

vain pilviä siellä, missä on enkeleitä.

(Kirjasta: Katso meitä, enkeleitä! Toimittanut Leena Järvenpää)

Löysin kamerasta uusia (!) asetuksia, esim. värin korostaminen, joten pitihän niitäkin sitten kokeilla, joten saatte nauttia kauniista kuvistani :D

Kiellettyjä hedelmiä

Kävin tuossa vähän aikaa sitten katsomassa elokuvan nimeltä Kielletty hedelmä. Kyseessä on jälleen yksi Dome Karukosken taidonnäytteistä (että löytyykin Suomesta vielä mahti elokuvaohjaajia Kaurismäen jälkeen).

Elokuva kertoo kahden tytön kasvutarinan. Tyttöjen juuret ovat pohjoispohjanmaan lestadiolaisyhteisössä ja arvot pohjautuvat sinne. Kuitenkin nyt toinen tytöistä haluaa kokeilla jotain uutta ja lähtee Helsinkiin kokeilemaan "oikeaa elämää". Hänen ystävänsä lähtee mukaan matkalle, ikään kuin suojelusenkeliksi, mutta saa itsekin kokeilla minkälaista on viettää "tavallisen" ihmisen elämää.

Karukoski on saanut hienosti vangittua nuorten kasvun ja haurauden. Elokuvassa näkee, kuinka tytöt kamppailevat oman uskonsa ja vapauden rajoilla. Kuinka vaikeaa on antaa vaan mennä, kun oma arvomaailma taistelee vastaan jokaisella hengenvedolla.¨

Vaikka tunnelma kosketti hyvinkin syvältä, kuvasta puuttui silti jokin. Elokuva ei mielestäni oikein misssään vaiheessa päässyt itse asiaan. Mentiin vain koko ajan kohtauksesta ja taphtumasta toiseen. Vaikka hienot kuvakulmat ja kohdat olivatkin upeita, välillä tuntui, että ne olivat vain hienoja, elokuvan täytettä.

Lisäksi elokuvassa häiritsi liika "piilo"mainonta. Sen vielä ymmärrän, että nettisivuilla ym. on kaikennäköisiä mainoksia kyseisestä elokuvasta, mutta ei mainostuotteen tarvitse olla lähes jokaisessa kohatuksessa täydellisesti esillä. Lisäksi murre... Onhan ihan kiva saade vähän eri kuvakulmaa, mutta minä olisin jättänyt pois.

En silti väitä, että elokuva olisi huono tai siihen ei kannattaisi tuhlata rahojaan, päin vastoin. Elokuva on hyvä ellei jopa täydellinen. Menisin sen katsomaan milloin vain voisin uudestaan. Elokuvassa oli hauskoja kohtia, sai nauraa yllin kyllin, mutta myös vieräyttää muutaman kyyneleen.

Niin ja muutama sana yleisöstä. Nuoria pariskuntia (=tyttönen poikaystävänsä kanssa), ystävyksiä keskenään. Miehiä näkyi...juuri noissa pariskunta jutuissa, ei juuri muuten. (ja ei voida puhua kuin suht nuorista ihmisistä)

p.s. en sit ole mikään arvostelija, yritän vain kirjoittaa kohtalaisia tekstejä joista voisi olla joillekin hyötyä ja iloa.

kuva2

kuva1

Kuinka tyhmä ihminen voi olla?

Kaksi ihmistä tapaa toisensa. Toinen on se avoin ja toinen on se ujo. Toinen on se, jolla kalenteri pullistelee ja toinen on se, jonka sisälehdiltä löytyy vain käärepapereita.

Oli kerran kaunis syyspäivä. Käärepaperi päätti tehdä jotain erikoista ja puhui ja pölpötti. Se kertoili asioitaan ja kuunteli suurilla hörökorvillaan. Se taisi hieman ihmetelläkin, mutta ei se sitä näyttänyt. Kerran sitten se toinen vastasi ja sanoi asioita. Käärepaperi melkein repeytyi liiasta pomppimisesta, mutta pysyi silti viileenä.

Aikaa kului ja käärepaperi rupesi lentelemään karkkitaivaassa. Se toinen oli jopa ollut yhteydessä karkkipaperiin ja karkkipaperi rupesi selvittämään tämän toisen elämää. Se oli täysin hallitsematonta. Karkkipaperi ei enää ikinä voisi olla kenenkään karkin oma, paitsi sen toisen.

Kului päiviä ja kului viikkoja, kunnes tuli karkkien päivä. Karkkien päivänä kaikki karkkiin liittyvät (itse karkit, namut, suklaat yms. ja tietenkin karkkipaperit) asiat lähtevät suuren kulkueeseen ja matkaavat pitkän lenkin, jotta kaikki näkevät heidät. Tämän jälkeen olisi tulossa mahtavat juoksentelut ja käärepaperi aikoi kutsua myös hänet sinne.

Tuo mahtava paraati oli päättynyt ja juoksentelut alkoivat. Käärepaperi puhui paljon sille toiselle. Lopulta se toinen sanoi, että käärepaperi on ihan kiva karamellien päällä, mutta vain karamellien päällä. Käärepaperi tuli hieman surulliseksi, mutta tajusi, että se toinen oli oikeassa.

Lopulta käärepaperi tajusi, että muut ovat sen kavereita, vaikka käärepaperi olisi ihan hiljaakin. Ja käärepaperi oli jälleen hiljaa ja alkoi kerätä maailman parasta käärepaperi-kokoelmaa.

Ja mitä tapahtui sille toiselle. Se jatkoi kalenterinsa täyttämistä ja löytyhän sieltäkin yksi käärepaperi.

P.s. Täältäkin muuten löytyy sitten arvonta :D

Vanhoja ja uusia

Olen tällä viikolla (tai siis tänään :D) ruvennut miettimään ajankulua. Ja hieman sitä, mihin se oikein katoaa.

Itse asiassa kaikki alkoi siitä, kun puhuimme sohvilla kavereiden kanssa siitä, kuinka me nyt ollaan wanhoja. Samalla tajusimme, kuinka tyhjältä koulu tuntuu, sillä abit ovat lähteneet viime viikolla pois koulusta. Tajusimme, että nyt me ollemme (jälleen kerran) niitä pelottavia vanhimpia oppilaita joita syksyllä tulevat uudet ykköset katsovat ylöspäin. (siis kyllähän nykyisetkin ykköset katsovat meitä ylöspäin :D)

Lisäksi muistelimme, kun lukiotaipaletta aloittaessa (eli n. 1½ vuotta sitten), rehtori avauspuhettaan pitäessä kertoi, kuinka lyhyeltä ajalta tämä 3 vuotta tulee tuntumaan. Silloin vain nauroimme penkeissä, että niinhän sä luulet. Tää tulee olemaan niiiiin pitkä aika. No, tässä sitä nyt ollaan. Lähes itkemässä sitä, että kohta joudutaan lähtemään pois jo niin tutuiksi tulleista ympyröistä. Mutta ei nyt vielä ruveta itkemään. Vielä on vuosi aikaa ihanalle opiskelulle josta otetaan kaikki irti :D (yritä muistaa tämä, kun opiskelu tökkii ja laiskottaa)

Mutta siis tälläisiä fiiliksiä on liikkunut mielessä. Ja ette varmaan ikinä arvaa mitä yritän tässä samalla tehdä? No, lukea huomiseen ja perjantain kokeeseen. Tällästä tää on kun ketään ei oo kotona ja kannettava käden ulottuvilla :D


P.s. Niin, jos teitä kiinnosta, niin tuossa seuraavassa osoitteesta löytyy Go4itvol2-blogin 2-v synttäriarvonta :D
Go4itvol2-blogin-synttäriarvonta.

P.p.s Niin, ja semmoinen vielä loppuun. Viime aikoina aika moni muotibloggari on päässyt kirjoittelemaan niin, että siitä jopa maksetaan heille. Aletaan siis vihdoin Suomessakin tajuamaan, että blogi on aika vaikutusvaltainen media. (mm. FocusOnFashion:in
sivuilla käy n. 4000-5000 ihmistä päivässä)

P.p.p.s. nyt vois ehkä siirtyä lukemaan niihin kokeisiin :D

Melkein unohtui

Tänään on yksi päivistä, jotka ei vain sovi minulle. Tai siis juhlapäivä, joka ei minulle tarkoita mitään muuta, kuin hieman enemmän saapuneita ja lähetettyjä viestejä kännykässä. Mutta etten nyt pilaa tunnelmaa aivan täysi (ja uskon että ensi vuonna tilanne voisi olla toinen:D) niin täytyy nyt tämäkin päivä muistaa eli

Miksi muuten kaikki ystävänpäivä kuvat ovat täynnä sydämiä ja rakastavaisia??? Entäs se sinkkujen, eronneiden ja muuten ei niin rakastuneiden ystävänpäivä? Maailma on joskus tosi epäreilu. kuva täältä

Ja tuohon otsikkoon viitaten, olen unohtanut ystävänpäivän tänään ainakin jo 4 kertaa :D

P.s. muistakaa aikaisempi tämän päivän postaus

Wanhat 2009

Varoitus; superpitkä postaus, mut kannattaa silti lukea :D

Tässä on nyt tämä postaus josta nyt on ihan vähän aikaa vaan puhuttu ja höpisty. Eilen siis tanssittiin ja höpistiin ja naurettiin, juostiin liian pienissä kengissä ja muutenkin vähän kaikki meni pieleen, mutta toisaalta taas kaikki meni (melkein) juuri niin kuin pitikin :D

Mutta muistellaanpa menneitä. Itse asiassa, emme voi mennä ihan alkuun, mutta puvun
kanssa voimme mennä hyvinkin alkuun. Ja tähän postaukseen josta löytyy kuvia vanhoista käsityö-lehdistä.

No, kun niitä kuvia oli katsottu noin 25 kertaa, yritetty saada ohjeista selvää (tuloksetta) ja löydetty ohjeita joista voisi ruveta väsäämään pukua. Valitettavasti sen väsääminen kesti noin kuukauden ja jos olisi aloittanut hieman aikaisemmin, niin ei ehkä olisi tullut niin kiire (viimeinen viimeistely tehtiin keskiviikkona :D) Mutta siitä tuli kumminkin ihan hyä, ellei jopa täydellinen :D

Sitten taas järjestykseen. Tammikuussa, sitten alkoivat harkat ja siitäkin löytyy postaus täällä blogissa, tuolla tammikuun osiossa, sieltä löytyy myös kuvia kankaista ja sitten myös alaosan kuva, jota jouduin hieman leikkelemään, mutta voisihan tännekin nyt laittaa ihan oikeitakin kuvia siitä puvusta, vai?

Olen pahoillani kuvan huonosta laadusta, mutta voin sanoa, että se on otettu viime viikolla kiireessä, kun kaikki halusinvat nähdä puvun (siis sukulaiset yms.) eli siitä puutuu korut, hiukset on kuin mikäkin sekasorto, koko puku on aivan rypyssä, mutta tuollainen siitä tuli. Ja itse olen siitä älyttömän iloinen. Se on juuri sellainen jonka halusinkin ja toivoinkin.

Nyt te tietysti haluatte nähdä kuvia itse vanhojen päivästä. Voin kertoa, että omalla kameralla ei ole lainkaan kuvia. Tai joo, on siellä 2, mutta niissä olen sivuttain ja kaverini peittää mut. Eli lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että päivän kuvia puvusta on tulossa joko tähän tai tuleviin postauksiin. Kunhan vain saan niitä kavereiltani :D

Itse vanhojen päivä siis oli aivan mahtava. Heräsin siinä puol 7:n aikaan n. 5 tunnin yöunilla (ei käsitystä tarkkaan, mutta en saannut unta. (Oli kiva kuulla tanssiparilta, kuinka hän oli nukkunut n. 9 tuntia sikeästi ja oli nyt aivan virkeä :D). Olin niin ylpeä itsestäni sillä kampaus tehtiin n.15 minuutissa (no joo, meikkiin meni n. puoli tuntia:D)

Sen jälkeen lähdin koululle, jossa ensin vähän hengattiin, ihailtiin toisten pukuja, tervehdittiin ja oltiin tosi kohteliaita sekä jokaisesta parista otettiin yhteiskuva :D Tämän jälkeen ykkösvuositasolaiset (oikeinkirjoitus?) tekivät meille vanhoille kunniakujan saliin, jossa näimme ykkösten valmistelevat ylistysnäytelmät (08a 07a:lle, 08b 07b:lle,.. jne.), palkittiin paras ja sitten päästiin tanssimaan. Koska lukiossa oli 92 paria niin tanssimme kolmessa vuorossa (valitettavasti). Näitten jälkeen lisää valokuvia, odottelua, valokuvia ja syömään.

Syöminen itsessään meni hyvin. Kukaan ei tiputellut ruokaa syliinsä ja muutenkin ihan hyvin. Paitsi. Kun lähdimme kävelemään takaisin koululle (jo tässä vaiheessa huomautus: kokoa liian pienet ulkokengät). Koululla kun odotimme kyytiä hippokselle huomasin, että mun pikkulaukku oli jäännyt ruokapaikkaan. No, sitten juosten hakemaan se sieltä (Huom; kokoa liian pienet kengät, jäässä oleva tie) ja takaisin koululle, ja aikaa meni n. 13minuuttia :D Ja hyvin ehdittiin silti hallille :D

Hallilla olikin ihan mielenkiintoiset tunnelmat. Viimeiset viimeistelyt livebändin kanssa ja ramppausta ja sähellystä ympäriinsä. Oltiin hieman hermona ja ehkä vähän enemmänkin hermona.

Sit kello 5-6 oli hieman stressaavaa. Kaverit, tuttavat, ihmiset tuli sinne. Tosi hirmuisesti ihmisiä ja tuttuja. Lisäks kaverin hame repes joten sitä korjailtiin. Lisäks muutamat meikit meni vähän pieleen ja niitä korjailtiin. Sitten kello tuli 18.00, musiikki alkoi soimaan ja marssi kävelyllä keskelle salia sievästi jonossa.


Kuvaa illalta kun osa porukasta on kävellyt omille paikoilleen ja osa vielä tulossa paikoilleen


Tanssit meni ihan hyvin. Mitään ihmeellisen kamalia virheitä ei tullut, vain pieniä ja niissäkin hymyilin sen varran ettei kukaan huomannut mitään :D Parhaat tanssit oli ehdottomasti Salty Dog Rag (ei, en mennyt liian lujaa tai nauranut yhtään) ja oma tanssi (aah, hairspray). Kuvia kuulemma napsittiin katsomosta ihan kiitettävään tahtiin (osa filmikameralla (kyllä, filmikameralla) joten ihan heti ei oo näkyvissä) joten todisteita on ;D



Tanssien jälkeen vaihdettiin vaan vaatteita, otettiin muutamat kuvat ja lähdettiin jatkoille. Opin kyllä sen tällä kertaa sen että älä ikinä mene minnekään tuollaisiin yleisiin jatkopaikkoihin/baareihin ekana. Ihmiset tulevat sinne vasta myöhemmin ja tunnelmakin alkaa lämmetä vasta myöhemmin.



Jatkoilla olikin sitten ihan mukavaa. Tanssittua tuli ihan liikaa (sen huomasi tänään :D) ja etenkin kun käytät korkkareita yhtä jaksoisesti sen 18 tuntia :D ja juokset niillä. Mut tanssittua tuli, pääasiassa ystävien, mut oli siel pari innokasta tanssittajaakin :D



Mitä sitten voidaan sanoa näin kootusti. Älyttömän hauskaa oli. Ihania muistoja jäi. Liian nopeasti kyllä meni, mutta ei se haittaa ;D

P.s. En tällä kertaa päässyt Keskisuomalaiseen lehteen, nettiin videoihin enkä valokuviin. Jostain muualta kyllä saatan löytää itseni. Täytyy katsella ympärille :D
Ja kiitos kun jaksoit lukea tämän loppuun, vaikka olikin Erittäin sekavaa :D Ja kuvia on tulossa, i promise!

Ärsyttäää!!!

Olin sitten maanantaina jonottamassa lippuja Madonnan keikalle. No, kyseisessä paikassa n. 20 sai lippuja ja muut ei kiitos yhteyksien takkuilun.
Lisäksi sitten 12sta ilmoitettiin, että lippuja ei ole enää saatavilla, kaikki ovat menneet ja ensi viikon maanantaina mahdollisuus saada, jos on. No, kumminkin sain sitten illalla tietää, että lippuja tuli vielä "esiin" ja viimeiset liput meni vasta vähän ennen neljää. Eli olisin hyvin voinut soittaa sinne ja saada liput. No päästiin kuitenkin nettiin ja tän päivän keskisuomalaiseen :D

http://www.ksml.fi/video-kuva/videot/madonnan-konserttilippuja-jonotettiin-jyväskylässä/357074


Mutta onneksi hätä ei ole ikinä tämän näköinen :D Tuon alla olevan jutun (eli Live Nationin promoottorin) mukaan myyntiin tulee Lähipäivinä jopa 2000 lippua, sillä netin sekoilujen takia ihmiset osti "vahingossa" yli 6 lippua ja niin ei tietenkään saa tehdä _:D Nyt voi olla onnellinen, vähän aikaa :D

http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Jopa+kaksituhatta+Madonna-lippua+palautuu+myyntiin+l%C3%A4hip%C3%A4ivin%C3%A4/1135243418452

Ja vielä yksi linkki Madonnaan liitttyen. Huuto.net. Tuolta sivulta voi katsoa mitä trokarit pyytää ja millä hinnalla ihmiset (valitettavasti) ostavat lippuja. Tuota sivua päivittämällä saa ajankohtaisimman tiedon siitä, mitä Madonnan liput pääasiassa Helsingin keikalle maksaa :D

http://huuto.net/fi/showlist.php3?status=N&cat=%25&tits=Madonna+liput

No, toi viimoinen oli tollainen kevennys, älkää pahastuko :D
Mut nyt meen kattoo Pasilat, kun jäi viime viikkonen väliin. Kirjotusta on tulossa :D

En mä katso tv:tä!

Muistattenette varmaankin kun kerroin tuossa jokin aika sitten, että meillä ei ole televisiota ja en itse asiassa ole nyt katsonut 11 kuukauteen kyseistä toosaa. Tämähän ei kumminkaan tarkoita, että jäisin täysin paitsi tv:stä.

En aikaisemmin ole katsonut mitään edes nettitv.stä, mutta viime aikoina etenkin Yle Areena on koukuttanut aika pahasti. Ensin alkoi Pasila. Sen jälkeen Tartu Mikkiin.

Kumminkin miksi kirjoitan nyt on se, että katselen tällä hetkellä Suomen euroviisujen finaalia, jossa valitaan edustaja Euroviisujen laulukilpailuuun Moskovaan Suomen edustajaksi. Televisio?!?!

P.s. Madonna tulee Suomeen!!!!

Siis se tuntee sen ja sit jos me ja tavataan ja ne tuntee ja me tunnetaan ja tuntuu jännältä.

Tänään on torstai

Tänään on torstai. Tänään on myös viikon 4. päivä ja kouluviikon toiseksi viimeinen päivä. *hihitys*. Tänään ei ole perjantai. Tänään ei juhlita. Tänään ollaan asiallisia. Tänään ei innostuta liikaa. Tänään ei ole edes kivaa. *hymy*

Mua häiritsee ihan hirmuisesti se, että kun mun kaikki "hienot" kuvat, joita voisin laittaa näitten juttujen väliin, on vanhalla koneella. Vanha kone on tällä hetkellä jossain kaatopaikka-tyylisessä paikassa. Yritin saada kuvat pois koneelta, mutta se ei "tunnistanut" muistitikkua, eikä myöskään levyjä. Nyt kaikki hienot kuvat on jossain ja joudun tyytymään netin antimiin. (mut mä haluun ottaa omia kuvia:( )

Madonna tulee EHKÄ Suomeen. Mä saisin liput sinne, jos ne tulis myyntiin. Niin, ja jos Madonna nyt tulis Suomeen. Se ois kyllä Niiiiiiin siistiä, jos se tulis. Paikat pitäisi tulla sivuille tän viikon aikana ja tänään on jo torstai. Epäilen kyllä vahvasti, että tuleeko hän Suomeen, mut ainahan saa haaveilla :D

Tästä tuli nyt tälläinen. Mut tänään on torstai eikä perjantai. Tänään ollaan asiallisia ja pysytään aiheessa. Tänään ei ole perjantai. Ja lyhyesti ;D

Hihitystä ja liikaa innostusta. Miksi peitellä sitä, että on innostunut ja miettii asiaa 24/7? Ei mitään syytä olla yrmy ilme naamalla, kun voi myös hyvyillä. Etenkin kun hymyilyn aihe on aika makea, niin kuin vadelma.

Bussien taikaa

Kylmä katos. Vieraita ihmisiä. Kylmiä kasvoja. Kylmä.

Se. On. Iso. Pelottavaa. Olenko ensimmäinen, toinen vai viimeinen. Entäs jos olen ainut. Ne varmaan katsois mua kummallisesti. Olisin outo.

Pehmeä. Lämmin. Kuuma? Hikinen. Radio joskus. Pimeää, synkkää. Kiire, ahdistus. Huuto pimeässä, kukaan ei kuule. Kukaan ei sano, mutta kaikki puhuu.

Pysähdys. Hätä, ei. Ihminen. Luulitko tuntevasi jonkun? Luulit väärin. Ei kukaan susta välitä, oot yksin.

Hei, ton mä tunnen. Sanonko hei? Teenkö tilaa? Mitä teen? Se meni muualle, ei tarvitse välittää. Ei kukaan sustakaan välittäisi.

Tasainen humina. Kuulet ääniä. Ajattalet kääntyväsi, mutta ei ne susta kumminkaan puhu. Sä oot erilainen.

Odotus. Kauanko vielä. Kuuma, jos ei tee mitään. Kylmä, jos teen jotain. Odotan. Vaivun unelmiin.

Vihdoin. Pääsen pois. Voin kävellä. Voin ajatella. Voin elää.

Busseissa on taikaa...

Väsymystä

En edes viitsi sanoa, että on taas vierähtänyt aikaa kirjoituksesta (enkä juuri sanonutkaan :D). Tuntuu vaan nykyään, että jos koneelle pääsee, niin se menee niiden "pakollisten" sivujen lukemiseen ja se siinä. Tuntuu, että olisin saannut kaamosmasennuksen vasta nyt. Tälläkin hetkellä pitäisi kirjoittaa musiikin keikka-arvostelua ja lukea englannin kirjaa.

On sentään jotain mukavaakin tapahtunut. Olen esimerkiksi saannut, tai siis mun wanhojen puku on nyt valmis :D Oon niiiiiiin onnellinen :) Tai siis siitä puuttuu vielä vyö, käsineet ja pussukka, mutta muuten se on valmis. Ajattelin ensin laittaa siitä kuvia tänne, siis jossa se olisi päällä, mutta toisaalta haluan pitää ihmisiä jännityksessä :D Eli kuvia valmiista, kokonaisesta puvusta on tulossa aikaisintaan 13.2.

Luin muuten tässä yksi päivä vanhoja kirjoituksiani, ja huomasin jo pienen muutoksen. Tarkoitus oli kirjoittaa "pohdiskelevia" tekstejä ympäröivästä maailmasta. Niin, että voisin tänne kirjoittaa asioita. Niin ei sitten kumminkaan ihan käynyt. Tarkoitus on kumminkin vieläkin edes joskus kirjoittaa ihan hyviäkin tekstejä.

Ja niin. Olin lauantaina Lutakossa kuuntelemassa Herra Ylppöä ja Ihmisiä. Ennen keikkaa siellä soi tälläinen. Minä pidän :D
Marzi Nyman - Outo tyttö

" niin mä oon ajatellu, et jos sä vaikka haluaisit" "kyl mä jotain halua, mut mitä sä tarkotat" " no, kyl sä tiiät, et sä niinku olisit" " olisin mikä?" "vatut on aika hyviä" "mistä sä puhut???" "ajattelin et mä tykkään vatuista, tosi paljon"

Wanhoja juttuja

Eli olisi jälleen tulossa pientä päivitystä wanhoja ajatellen. Viimeksi taisin kertoa teille niistä kankaista tässä postauksessa. Lisäksi siellä taisin ilmoitella jotain tanssimisesta.



No, tansseista ollaan nyt oma tanssi opeteltu (ja osaaminen on huippuluokkaa:D). Lisäksi viime tunnilla (eli viime torstaina) opettelimme tangon. Kummallisinta tässä on se, että kun oma tanssi on hyvin nopea, vauhdikas ja täynnä hyppyjä. No nyt kun siirryttiin tangoon, joka tunnetusti on hidas ja rauhallinen, en osannut lainkaan :D Menin koko ajan liian nopeasti ja talloin varpaille (en pahasti, mutta kuitenkin). Mutta osaamme sen nyt ja maanantaina pääsee tanssimaan Virginia Reel:iä. Ei tietoakaan, minkälainen tanssi kyseessä :D

Takaisin asiaan. Eli kankaat siis ostettiin ennen joulua ja nyt niistä on jo ommeltu jotain.


Ja me oltiin sovittu et se vaan leikkaa hamekankaat ja ompelee joskus. No, ottaen mukaan hänen päättäväisyyden ja minun liiankin innokkaan sovitushalukkuuden ei muuta syntynyt kuin melkein valmis alaosa :D

Eli tuossa nyt on hieman kuvaa siitä. (juu tiedän, hame ei oikein erotu siitä, mutta mä halusin hieman kokeilla mun uutta kuvanmuokkaus-ohjelmaani, joten annattehan anteeksi:D)

Kuvassa oleva "vyö" on sitten oikeasti sellainen läpinäkyvä huivi, mutta oikeassakin versiossakin se tulee olemaan tuollainen tumma. Ja yläosassa toimii punainen paita.

Hame siis ei ole vielä valmis, kuten hienosta muokkauksestani pystyy päättelemään. Helma on oikeasti yli 10cm liian pitkä. Lisäksi vuötärökaitale pitää viimeistellä, eli ommella yksi sauma, mutta muuten se on siis valmis. Toiveita on siis siihen, että puku valmistuu ennen helmikuuta. Niin ja lisäks alle tulee alushame ja paljon tylliä, joten se tulee olemaan paljon "muhkeampi".

Yläosa on siis siinä vaiheessa, että ylä- ja alataitokset pitää vielä ommella ja tietenkin hakasnauha täytyy kiinnittää. Yläosasta en tajunnut ottaa kuvaa, mutta sitä varmaankin tulee sitten seuraavalla kerralla :D

Ja kun tietä ihan varmasti kiinnostaa, mikä on meidän koulun oman tanssin musiikkina, niin voisin laittaa jälleen linkin youtubeen eli kyseessä on Hairspray musikaalista You can`t stop the beat. Hyvin nopea, vauhdikas ja hirmu mukava kappale. Niin ja tanssi ei ole noin pitkä, 2 säettä ja kertosäettä jää pois :D

"no ketkä nyt on sit tulossa syömään "en mä oikeen tiedä" "voisko ilmoittaa ens viikolla" "jos mun kaveri tulee, niin sit mä tuun" "en mä tiedä mitään, mun kaveri hoitaa sen" ÄRGH!

Huomenta..

Jos luette tarkkaan tämän postauksen huomaatte, että se on lähetetty myöhään illalla. Halusin kumminkin toivottaa huomenta, sillä eräällä ystävälläni on tapana toivottaa aina "hyvää huomenta" oli kello sitten mitä tahansa. Eräällä tavalla ihan mukavaa.

Aikaa on sitten kulunut hieman viime kirjoituksesta, mutta siihen syitä. (seli seli ^^) Ensinnäkin koulu alkoi ihan oikeasti ja aikaa ei ole oikein riittänyt juuri yhtään mihinkään. Vaikka tää jakso onkin aika kevyt, niin siinä on kumminkin sellainen pieni juttu kuin wanhat. Ja vapaa-aika on mennyt tanssien harjoitteluun (oma tanssi ja nyt sitten tango). Lisäksi englannin kurssi on vaatinut hieman enemmän kuin ajattelin. 2:ssa viikossa 2 sanista, lue englannin kielinen kirja, tee esitelmä englanniksi yms. Siis kulttuuria, in english.

Toiseksi mielenkiintoni on varastanut myös aika vahvasti muut kouluun liittyvät asiat. Musiikissa keskitymme suomalaiseen musiikkiin ja silläkin kurssilla esitelmää pitäisi tehdä. Sekä bändisoittoa pitäisi harrastaa henkilöiden kanssa, jotka eivät osaa soittaa mitään, eikä heitä opetteleminen kiinnosta. Ihanaa :D

Ehkä tässä nyt voisi piristyä tännekin kirjoittamisen kanssa, kun nyt on koulun arkirytmiin päässyt.

Mutta ettei nyt koko postaus menisi vain tyhjän päiväiseksi jutusteluksi, voisin laittaa muutaman linkkivinkin tähän loppuun. Eli muutaman linkin Youtube:en, kappaleisiin, joita olen kuullut musan tunneilla ja uskoisin, että ainakin muutama teistä voisi jopa pitää näistä.

Ensiksi Amoc alias Mikkal Murottaja, joka on räppäri ja kielenä toimii inarinsaame. Hyvin mielenkiintoinen ja erilainen, joka on

minun mielestä aina plussaa.

Kolle Aksu on ainut kappale, jonka olin myös aiemmin kuulunut. Olisi tosi mielenkiintoista tietää mitä sanat tarkoittaa.

Muoks. Sen verran sain selville, että Amoc itse kutsuu tätä "hirviäräpiksi" ja se on aiheuttanut kohua Saamenmaalla. Eli ankeaa ja väkivaltaista siis. Amocin kotisivuilta lisää infoa.

http://virtual.finland.fi/finfo/images/people/amoc.jpg

Tämän toisen eli Loituman pistin ihan vain tämän kappaleen vuoksi. Nimittäin Ievan polkka. Kappale on sen varran legendaarinen, että se on laitettava kun puhutaan suomalaisesta kansanmusiikista. Unohtakaa, että video on taltioitu "kultaisella 90-luvulla" ja kuva ja vaatteet ovat sitä tasoa. Miettikää musiikkia ja tunnelmaa. Ja ei kun tahtia polkemaan :D

http://www.findance.com/kuvat/artikkelit/loituma.jpg

Ja unohtakaa se tosi asia, että suomen kielen kirjoitustaito ei tällä hetkellä suju kovin hyvin. Eli lauseenmuodoissa voi olla jotain erikoista :D

Lomaa ja Koulua ja Lomaa ja Koulua

Nyt on sitten se joululomakin vietetty ja palattu arkiseen aherrukseen, tosin vain yhdeksi päiväksi sillä huomenna on loppiainen ja koulua ei sen takia ole. Joten tarkkoittaa lomaa :D (suom. opo-tehtävien tekoa, jossa pitää miettiä omaa minuuttaan ja missä minä olen hyvä/huono yms.)

Ajattelin kyllä pyhittää huomisen päivän liikunnalle, sillä voisin mennä luistelemaan. Se on nimittäin sellainen haraastus jota pitäisi vähintään muutaman kerran talvessa päästä tekemään ja nyt onkin sopivan pakkasta (aamulla -18*C, ei ollu kiva odottaa bussia)

Mutta jollei koko postaus menisi vain turhuudelle ja yleiselle höpinälle, voisi pieni tilanne katsaus Wanhoihin olla paikallaan.

Eli; Tänään siis oli koulun 4. jakson eka päivä, joka tarkoitti myös ensimmäistä wanhojen-tanssi kurssin tuntia. Tänään pääasiassa vaan keskusteltiin yleisesti, saatiin kurssi suunntitelmat. Hyvin yleistä. Mitä kannattaa muistaa itse 13.2. yms. Lisäksi olimme vain me tytöt omassa ryhmässä ja pojat toisessa. Lisäksi kirjoitimme parien nimet ylös. Ja myös saimme listat mitä tansseja käymme sekä ohjeet kaikkiin muihin paitsi koulun omaan tanssiin. Tänä vuonna meidän koulumme (ja myös keskustan muut lukiot) tanssii:

*Salty Dog Rag (ohjeissa lyhyt, mitä on nähnyt, kivointa ehkä "käden heilautukset", niihin kyllä ehkä kyllästyy :D)

*Tango (en ole ikinä ennen tanssinut, no nyt sekin opitaan, vaikuttaa samanlaiselta kuin perusvalssi, alussa mielenkiintoista, mutta loppujen lopuksi tappavan tylsää :D)

*Wienervalssi (ainut tansseista, jota olen käynyt yläasteella, joten siinä mielessä helpoin)

*Itävaltalainen avaustanssi (en osaa sanoa, ohjeissa vaikuttaa pitkältä ja hankalasti muistettavalta, mutta uskon, että tästäkin selvitään)

*Virginia Reel (amerikkalainen rivitanssi) (kun näin tämän viime vuoden wanhoissa, se näytti kaikkein hauskimmalta, mutta hyppimiset ja pyörimiset, jalat on kovilla 13.2 :D)

*Perhevalssi-Mignon (mitä on nähnyt vaikuttaa tosi helpolta, en tiedä sit mitä tosi paikan tullen :D Ainoa "parinvaihtotanssi")

Ja kyllä lomallakin kuului ihan asiaakin, sillä kankaat olivat saapuneet loman aikan luokseni. Eli tässä ne ovat!

Tässä on nyt 2 kuvaa. Ilman salamaa (<--) ja salaman kanssa (-->). Kangas on oikeasti ehkä jotain noiden välistä. Ehkä enemmän oikean puolen mukaan. Lisäksi kuvasta voi bongata tylliä. Vitsit kun kokeilin. Kangasta ja siihen alle parikerrosta tylliä. Se oli jotain ihanaa :D Ja kankaan muuttuminen oikeaksi puvuksi? Se lupas tehä sitä vapaapäivinään. Eli ensi viikonloppuna pitäisi tulla jotain valmista. Toivottavasti.

Paniikki...(5 ja puoli viikkoa aikaa!!!!)

Mä olin mesessä ihan normaalisti. No, Se tuli meseen. Yllätyin aika pahasta, koska eihän siellä oo mesee. No, kai siellä on. Mä sit odotin, et se rupeis juttelee mulle, koska muitakaan mun tietämiä kavereita ei ollu meses. No, sit menin selailee jotain sivuja. N. puolen tunnin päästä menin kattoo, et onks se viel meses. Suprise, ei ollut. Huomasin samalla, et olin ollu koko ajan tilassa "poissa", joten ei se tietenkään ruvennu juttelee mun kaa. Jos mä oisin tajunnu sen ja muuttanu tilan/alkanu juttelee ->olisin huomannut tilani, oltais me juteltu. otti päähän ja pahasti. Seuraavan kerran ollaan sit "online"-tilassa!

Uutta vuotta

Näin sitä ollaankin jo vuodessa 2009. Jännä kirjoittaa 9 eikä 8, ehkä siihenkin tottuu.

Ajattelin näin vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi hieman valottaa ensi tai siis tämän vuoden suunnitelmia, eli mitä ois tarkoitus tänä vuonna puuhata. Ajattelin ne ensin laittaa tuohon edelliseen, mutta jos siitä saa oman postauksenkin, niin mikäs sen mukavampaa.

Eli:

Veikaisin näin, että tästä vuodesta on tulossa hieman kiireisempi ja hieman erilaisempi. Onhän tämä vuosi minulle hyvin erilainen.

Heti alkuvuoden aikana, pitäisi pyörähdellä parkketilla. Nimittäin Wanhojen tanssit lähestyvät vinhaa vauhtia ja uskoisin että 13.2. tulee olemaan yksi vuoden 2009 parhaista päivistä. Ainakin siinä, että pääsen tanssimaan hallissa, jossa ei saa henkeä eikä oikein kukaan tule edes tunnistamaan minua. No, sitä mietitään myöhemmin. Haettiin muuten kankaat pukuun. Kuvia myöhemmin :D

Tästä muutama viikko eteenpäin vietän hiihtoloman rippileirin tunnelmissa isosen roolissa. Se tulee olemaan varmastikin viimeinen isosena olo ripareilla, jos sitten ei yövalvojaksi kutsuta. Jännittäväksi tilanteen tekee se, että riparilaiset ovat n. 3 vuotta nuorempia, mutta en anna sen häiritä, siitä tulisi muuten liian vaivaannuttava tilanne.

Kuva isosleiriltä syksy/talvi 08, minun polvi ja paikan lautanen

Loppukevät menee jälleen iloisessa kiireessä. Omat sekä ystävän synttärit on peräkkäin toukokuun alussa, tietää railakasta juhlintaa koko viikon :D Lisäksi rippikoululaisten konfirmaatio on toukokuun puolessa välissä. Sekä toukokuun viimeisinä päivinä koulussa järjestettävä n.s. "kevätrieha" työllistää minua aika varmasti.

Kesällä on odotettavissa töitä. Haaveissa olisi kuukauden työt hyvässä paikassa, saa nähdä miten käy. Myös synttärimatka on tiedossa kesällä, paitsi jos sitä siirretän painavasta syystä syksylle (en kyl usko). Myös ainakin yhdet festarit pitäisi käydä koluamassa. Veikkaisin Ilosaarta, mutta täytyy katsoa pääseekö minnekään :D

kuvaa maatanäkyvissä-festareilta turun messukeskuksen piha-alueelta

Syksyllä odottaakin sitten suuret koitokset. Ylioppilaskirjoitukset minunkin kohdalla alkavat 2:lla aineella (joihin on tietysti hirveästi kesällä luettu, oikeasti :)). Lisäksi abivuosi tuo myös muita mukavia haasteita jo syksyllä. Kirjoitusten jälkeen elämä alkaa rauhoittua. Soittotunnit, liikuntaharrastus, käsityöt yms. piristävät mukavasti arkea. Myös maatis(maatanäkyvissä-festari) on näkyvissä marraskuussa, varmasti :D Lisäksi fanittamiseni pääsee taas vauhtiin, kun herra suostuu palaamaan "sapattivuodeltaan" uuden levyn ja kiertueen merkeissä.



Tuollainen vuosi nyt näin alkuun olisi odotettavissa. Tietysti se tulee muuttumaan ja tietysti pitääkin, eihän nyt ikinä suunnitelmat pidä lopuun asti. On kuitenkin mukava sitten 29.12.2009 tässä samaisessa blogissa katsoa, mitä on tullut saavutettua ja mitä jäi tekemättä. Olkoon tämä sitten uudenvuoden lupaukseni 2009! (maalaisjärkeä:D)

Hyvää uutta vuotta 2009 kaikille blogin lukijoille!

kuva

Vuoden 2008 parhaita

Vaikka nyt en olekaan vielä bloggaillut (jännä sana :D) edes vuotta niin silti näin vuoden loppuun sopii juuri sopivasti tälläinen kertaus-juttu vuoden 2008 tähti-hetkiin.

Vuoden paras reissu

Menin sitten aloittamaan tälläisellä josta minulla ei ole mitään sanottavaa. Tai jos muistellaan niin automatkoihin tais mun reissut jäädä, Paitsi. Eletään vuoden 2008 huhtikuuta, ensimmäisiä päiviä. Altar boyz-musikaali on tullut ensi-iltaan muutamaa viikkoa aikaisemmin Aleksanterin teatteriin Helsinkiin. Myös ensimmäinen kerta Hesassa ja muutenkin reissu oli mahtava.

Vuoden paras kokemus

Koulumme täytti vuosia tuossa syksyllä ja sitä on juhlittu koko vuosi. Juhlinta alkoi jo keväällä, kun koulu teki musikaalin. Olin itse mukana aika monessakin roolissa ja kokemus oli yksi parhaista. Tutuistuin moniin "uusiin" ystäviin sen projektin aikana joista tuli minulle hyvin rakkaita. Kiitos.

Vuoden paras lahja

Tämä ei itse asiassa ole lahja, mutta "vuoden paras asia" ei ole minusta hyvä otsikko tälle. Eli Kannettava tietokone. Sain sen viikkoa ennen koulun alkua ja meistä tuli heti ylimmät ystävät. Nykyään kyllä olen huomannut, että joka päivä tulee vietettyä aikaa "ystävän" parissa, mutta se on minun ystäväni :D

Vuoden paras elokuva

Tämä on vaikea. Pitkään tätä tilastoa johti Sinkkuelämää-elokuva, mutta sitten satuin käymään leffassa katsomassa Mamma mia! -elokuva, mun noin joka toinen oli hehkuttanut sitä minulle. Puoli tyhjässä salissa oli tunnelmaa ja sanotaanko, että ehkä Mamma mia! on vuoden paras elokuva minun mielestäni. Iloinen, piristävä, saa nauraa ja itkeä, parhaat laulut joita tekee mieli laulaa, voiko elokuvalta enempää toivoa.

Vuoden paras teatteri-esitys

Tätä kohtaa ei olisi edes tullut, jos en olisi saannut syntymäpäivä lahjaksi 2 ilmaislippua teatteriin. Kavereita en mukaan näytöksiin tarvitse, joten tuli sitten katsottua 2 esitystä, Betten ja Boon avioliitto ja Veriveljet. Vaikka ensimmäiseksi mainittu olikin hyvä (musta komedia) vie voiton ehdottomasti Veriveljet. Olen käynyt katsomassa suhteellisin usein teatterissa esityksia ja tääytyy sanoa, että mielestäni Veriveljet yltää jopa parhaimmaksi esitykseksi. Ja se on aika paljon.

Vuoden paras kirja

Vuoden aikana tuli luettua taas vino pino, jos ei toinenkin kirjoja ja niistä parhaan valitseminenon täyttä tuskaa. (Olen tehnyt sellaisen uudenvuoden lupauksen, että rupean pitämään lukupäivä-kirjaa.) Kumminkin kun rupee muistelemaan lukemisiaan, niin ehkä silti parhaimmaksi nousee Stephenie Meyerin Houkutus. Luin myös vuoden aikana sen toisen osan, mutta ei se noussut yhtään niin korkealle kuin tämä ensimmäinen osa. Mielenkiinnolla myös odotan tulevaa elokuvaa. Voisinkin mennä varaamaan kyseiseen elokuvaan hyvät istumapaikat :D

Vuoden paras innostus

Ehdottomasti vuosien jälkeen palannut käsityö-innostus. En ikinä oikeastaan lopettanut käsitöitä. Niiden tekeminen vaan on jäännyt hyvin vähälle. Lähinnä kyseessä on tuo ikivanha ompelukoneemme (valehtelematta yli 20 vuotias:D), mutta nyt olen senkin kanssa päässyt yhteisymmärrykseen.

Vuoden paras kiinnostus

Ehdottomasti bloggailu. Itse asiassa se lähti siitä kun koneen uutuuden viehätys meni pois ja oli saatava jotain tekemistä netissä, että on joku hyvä syy olla entistä enemmän koneella. No sitten pyöräytin tämän blogin ja rupesin seuraamaan myös muita blogeja. Mm. muotiblogit ja nykyisin myös käsityö blogit ovat vallanneet ihailuni :D

Vuoden paras päätös

On pitänut huomenna 10 kk. Nimittäin televisiosta luopuminen. Koko juttu lähti, kun olisi pitänyt hankkia digiboxi, mutta me emme sitä halunneet. Asia oli itse asiassa naurettavan helppo ja ei kyllä tee yhtään mieli katsoa tv:tä. Huonoja puolia, ei mitään hajua uusista sarjoista, mutta ei se edes haittaa. Kummallisinta ehkä oli seurata sekä Euroviisut että Pekingin olympialaiset radiosta. Mutta oli sekin hauskaa :D

Tässä nyt oli jotain muisteluita vuodesta 2008. Miksiköhän näitäkin nyt tehdään. Itse en keksi, mutta kivaa on.

Nähdään ensi vuonna!

Houkutus altarboyz

Joulu on niin... ohi

Niin se joulu taas meni vilisten, mutta vielä voidaan palata ihaniin joulun tunnelmiin ja piparin tuoksuisiin tunnelmiin (joita itse asiassa tälläkin hetkellä mutustelen)

Tässä hieman piparin paistoa. Valmiita kuvia en taida näyttää sillä niissä kävi vähän niin, että puolet koko taikinasta kärähti. Siis mä en vaan ymmärrä miten vaikeaa voi olla pipareiden paisto. No ens vuonna yritetään uudestaan. Ehkä 3. kerta toden sanoo :D

Meillä ei sellaista 10 kilon kinkkua kukaan syö, kun kahdestaan sen kuluminen on vähän niin ja näin. (lisäksi sellainen iso kinkku on mielestäni hirveän kuivaa) Joten minä hieman päätin, että me siirrymme "pieniin" kinkkuihin. Niissä on kyllä se huono puoli, että niitä tulee syötyä sitten useampi :)

Meidän jouluaattomme on muuttunut aika erikoiseksi. Kahdestaan olemme, tv:tä ei ole joten emme katso joulupukin kuumaa linjaa, lumiukkoa emmekä lumiukkoa. Tämähän on kumminkin suuri vääryys, koska kyseiset ohjelmat kuuluvat tiukasti joulun ohjelmaan. Onneksi ei ole mitään ongelmaa, sillä saimme lahjaksi lumiukko-piirretyn ja tulemme saamaan samu-sirkan joulutervehdyksen tallennettuna. Joulupukin kuumaa linjaa valitettavasti ei nähdä, sillä sitä ei näy Yle Areenassa (tarkistin aamulla 8:lta), mutta ehkä joskus.

kuva täältä

Kumminkin aattomme sujui ihan hyvin, täysi joulupöytä kaikkine herkkuineen. Ei kyllä löytynyt herneitä tai perunoita. Tämän jälkeen tietenkin perinteinen joulusauna, valona vain kynttilät. Sekä Pirkka-nikseistä napattuohje; laita kanelitanko löyly veteen, niin saat joulutuoksun saunaan. Tuoksui hyvältä :D

Tämän jälkeen Joulupukki oli tuonnut lahjapaketit kuusen alle.

Meidän hienot joulukuusetkin näkyvät tuossa. Meille ei jostain kumman syystä haluta sellaista isoa joulukuusta (ja minä kapinoin :D) joten sen takia meillä on 2 mini kuusta, jotka koristelen ihan örveristi. Niissä on kaikki mahdolliset koristeet ja minä olen tyytyväinen :D

Muissakin asioissa joskus meillä mennään hieman yli. Esim. tuo iso lahjapussukka, jossa on joulupukin kuva. Me löydettiin se alennuksesta ja päätettiin ostaa se mulle. Ja mitä sieltä sitten löytyi? Pieni korvis-paketti, jonka päällä täynnä kukkapapereita :D

Muut kuvat paitsi lumiukko, on omasta kamerasta :D

Omituisia tapahtumia..

Voi jestas sentään , täytyy kyllä sanoa. Oon lueskellu tällä viikolla (ja myös parhaillaan) http://www.aasiakas.net/ -sivustoa ja ei voi muuta kuin nauraa. Sivustolla siis nämä urheat kaupan myyjät ja muutenkin asiakaspalvelun ammattilaiset kirjoittavat tarinoitaan kamalimmista asiakkaistaan. Valitettavasti osaan täytyy kyllä sanoa, että olen sortunut näihin samoihin juttuihin. Esim. jos jäätelökioskilla on isot laput, että jäätelömaku x on loppunut, täytyy minun vielä kerran varmistaa se tältä myyjältä. Lisäksi huomaan naputtelevani sitä kolikkoa tai korttia tiskille, vaikka se ärsyttääkin.'

Oletteko te törmänneet näihin aasiakkaisiin ja satutteko te itse kuulumaan näihin aasiakkaisiin?

No, täytyyhän minunkin hieman avautua. Vaikka kahvilassa olenkin yhteensä kuukauden ollut töissä ei siellä sattunut mitään erikoista (tai sitten en vaan muista :D). Kuitenkin viime kesänä kuukaden puhelinmyyntityö sai minutkin huomaamaan, että näitä aasiakkaita todellakin on olemassa.

Yleisin oli tämä, että kun aloitin juttelun yleisillä aiheilla niitä puhuttiin monta minuuttia. Kun saan kerrottua asiani ja tarjouksen ei haluta sitä vaan puhutaan jostain aivan muusta. Ei siinä mikään, mutta kun työ perustuu provisioon, on jokainen minuutti tärkeä. Toisekseen samasta lehdestä on yleensä useita hinta vaihtoehtoja, joita esitellään kun asiakas ei halua kalliimmalla. Parhaimpia on tietenkin asiakkaat joille saa kertoa kaikki 3 tarjousta pitkine väittelyineen ja siltikään tilausta ei tule. Aasiakkaalla ei tietenkään ole pienintäkään halua ostaa ja siinä toivotellaan iloisesti hyviä päivän jatkoja, kun puhelua on kestänyt jo yli 20 minuuttia.

Lisäksi kun soitat eräisiin lankapuhelimiin niiden äänentoisto on erityisen heikkoa. Sitten saat arvailla mitä kyseinen henkilö sanoo langan toisessa päässä. Kerran olin jopa puhunut muutaman minuutin "tyhjälle" puhelimelle, kun en ollut kuullut luurin kiinni panemista.

Onneksi sentään löytyy myös mukavia asiakkaita ja erityisesti eräs on jäännyt mieleen.

Minä: n.n. x-lehdestä päivää

Asiakas (mies): no päi

M: Minulla olisi tälläinen tarjous x-lehdestä

A: no en nyt olisi oikein kiinnostunut

M: no miksi näin, kyllähän aina löytyy aikaa hyvälle laatulehdelle

A: no minulla on kyllä muuta puuhaa

M: no mitäs se vois olla

A: me harrastetaan se**iä niin ei aikaa lehden lukemiseen riitä

M: (pidätellen naurua, punastuneena) no ei sitten muuta kun hyvää päivänjatkoa

Oli se loppujen lopuks ihan mukavaa, mut en kyllä menis uudestaan. Ja sen varmistuksen sain, et tollaseen istuma-/tietokonetyöhön musta ei oo. Oli selkä niin kipee, mut onnee niille ketkä siel on, rankkaa on :D

kuva

Joulua..

Mun on jo aikoja pitänyt kirjoittaa tänne mun joulusta ja joulukalentereistä, mutta en ole ehtinyt,

Mutta nyt tulee :DD

Tuossa on siis kaikki 3 joulukalenteriani :D

Ensimmäinen ja toinen on aika tavallisia joulukalentereitä. Toinen tuli postin mukana ja toisen äiti halusi välttämättä ostaa minulle.

Tuo alimmainen onkin sitten sanomalaehden "jouluyllätyksenä" tullut. Se onkin ehkä noista kaikkein mukavin.

Yli on ehkä hieman tylsä, jokaisesta luukusta tulee vain tonttujen kuvia.

Tuossa on nyt hieman epäselvää kuvaa tuosta "vanhanajan" -kalenterista. Ja tuo on myös hyvin erikoinen kuva. Ensin (7/8 pv.) tulee näkyviin tuo oikealla puolella juoksenteleva tyttö. Seuraavana päivänä esiin tulee tuo sauna-kuva, jossa tyttö ja poika hakkaavat alasti toisiaan vihdoilla (ja ovat alasti). Ei se ehkä mkikään hätkähtävä ole, mutta hämmästyin hieman, sillä muuten kalenteri on hyvinkin säädyllinen.

Tässä siis on lyhyesti viimoisen (ja mielestäni parhaimmann) joulukalenterin idea.

Eli on kuva/piirros mikä lie, ja päällä luukut (kts. kuva oikea). Kuvassa on numero jonka kohdalta luukku avataan ja kun luukku on otettu pois, kuva/piirros pysyy samana, mutta siihen on tullut jotain lisää (kts. kuva vasen).

Tuossa 7. luukun vieressä on aiemmin avattu luukku, jossa ensin oli kiinni laitettu luukku ja kun numero-luukku otettiin pois, kyseisestä luukusta ilmestyi tontun pää. Ehdottomasti paras kalentereistäni :D

Tänään on kyllä jo 15. päivän luukun vuoro, pitäisi mennä avaamaan (avaan luukut aina illalla, jännitystä elämään :D)

Lisää jännitystä luukkujen avaamisen rinnalle on tuonnut lukuisat arvonnat, joihin olen osallistunut eri blogeissa. No, minun tuurillanihan en koskaan mitään voiteta (:D) mutta yllätykseni huomasin, että tunnetilan-blogista olin voittanut Kanebon 38*c -ripsarin. Ja yllätykseni se saapui vain muutamassa päivässä ja tässä on hieman kuvaa siitä :D

Mutta nyt lukemaan tän viikon koeviikkoon, suunnittelemaan tulevaa leiriä ja sairastamaan ikävää poskiontelotulehdusta, joka ei välttämättä ole sitä, mutta tuntuu tosi vahvasti siltä. Mutta nyt lukemaan matikkaa :D